Sivareita tarvitaan!
Ukrainasta nähdään, että kotirintaman vahvuus on välttämätön, jotta siviilikohteiden pommituksissa ja rintamalla haavoittuneet ja vammautuneet saadaan turvaan, Rauli Jokelin kirjoittaa.
1
MIN
Nykyisessä ilmapiirissä on vaikea puhua rauhasta. Se koetaan naiivina ja jopa petturuutena. Heikki Pursiainen kirjoitti (SK 21/2025), että Venäjän aggressiot pakottavat keski-ikäiset sivarit miettimään uudelleen valintojaan. Itse olen edelleen ylpeä, että valitsin ja suoritin siviilipalvelun vuonna 1970–1971.
Sivareita tarvitaan yhä. Kuka huolehtii kotirintamasta ja huoltotöistä, kun miehet (ja kohta naisetkin) ovat tappohommissa rintamalla? Ukrainasta nähdään, että kotirintaman vahvuus on välttämätön, jotta siviilikohteiden pommituksissa ja rintamalla haavoittuneet ja vammautuneet saadaan turvaan. Sivarit osallistuvat myös tuhojen raivauksiin. Tämä väkivallaton toiminta rohkaisee myös etulinjassa olevia.
Nykyinen asekiima tekee pahaa. Vahva kulttuuri, koulutus ja sosiaaliturva ovat puolustamisen arvoisia. Rauhanpuheessa on edelleen sisältöä ja sitä tarvitaan.
Rauli Jokelin on teatteriohjaaja.