Sähköinen äänestys olisi vahingoksi
Sähköiseen äänestämiseen liittyy ratkaisemattomia ongelmia ja uhkia, kirjoittaa Jaakko Rantanen.
Johanna Vuorelma puhui Miten on -palstalla (SK 18/2025) sähköisestä äänestämisestä mainitsematta sen periaatteeseen liittyvää ratkaisematonta ongelmaa. Kyseessä on looginen haaste, jota kutsutaan nimellä ”verifiability vs. privacy dilemma” eli tarkistettavuuden ja yksityisyyden ristiriita.
Yksityisyys (privacy): Kukaan ei voi saada tietää, ketä äänestäjä äänesti – edes äänestäjän itsensä ei pidä voida todistaa valintaansa muille, mikä estää lahjontaa ja painostusta.
Tarkistettavuus (verifiability): Järjestelmän pitää pystyä osoittamaan, että kaikki äänet on laskettu oikein, ja jokainen äänestäjä haluaa voida varmistaa, että oma ääni on mukana ja oikein laskettu.
Miksi tämä on vaikea yhdistelmä? Jos äänestäjälle annetaan mahdollisuus tarkistaa, että hänen äänensä meni oikein perille, täytyy jollain tavalla pystyä yhdistämään hänet hänen ääneensä – mikä rikkoo salaisuuden. Jos taas äänet tehdään täysin nimettömiksi, tarkistettavuus kärsii – kuka tahansa voisi väittää, että hänen ääntään ei huomioitu, eikä tätä voi todistaa tai kumota.
Järjestelmän tulee olla läpinäkyvä: äänestäjän pitää voida luottaa teknisiin ratkaisuihin, joilla tunnistaminen ja vaalisalaisuuden säilyttäminen taataan. Äänten laskennan pitää tapahtua läpinäkyvällä tavalla, esimerkiksi ilman teknisen erityisosaamisen vaatimusta. Oleellista tässä on, että ääniä käsittelevät ja laskevat kansanvaltaisesti valitut luottamushenkilöt. Oman vakavan ongelmavyyhtensä muodostavat monenlaiset kyberuhat, jotka kohdistuvat kaikkiin vaalitapoihin, mutta erityisesti sähköiseen.
Jaakko Rantanen
Hämeenlinna