Risto Koivisto: Nyt olisi ryhdyttävä tutkimaan "lapsettomia isiä"

Profiilikuva
avioero
Teksti
SK:n toimitus

Kutsun ”lapsettomaksi isäksi” miestä, joka on menettänyt yhteyden lapseensa, tai jonka suhde lapseen on niin etäinen, ettei isyyden kokemus ole enää todellinen.

Yhteiskunnan kannalta kysymys ei ole vähäinen. Isä-lapsi-suhteen puuttumisella tai vajavaisuudella on seurannaisvaikutuksia, jotka painavat jälkensä ihmiskohtaloihin ja kätkeytyvät esimerkiksi päihde- ja mielenterveystilastoihin.

Tuhannet lapset joutuvat vuosittain kokemaan vanhempiensa eron.

Lähes kolmentuhannen lapsen kohdalla kysymys huoltajuudesta tai tapaamisoikeudesta riitautetaan ja viedään oikeuteen.

Kärsivä osapuoli on yleensä isä – ja luonnollisesti lapsi.

Riidan seurauksena isä ja lapsi menettävät yhteytensä. Näin voi käydä myös silloin kun isälle on taattu tapaamisoikeus. Äidin katkeruus tai kostonhalu saattaa ottaa lapsen välikappaleeksi.

Tiedetään, että lapsella on luontainen tarve nähdä molemmat vanhempansa arvokkaina.

Jos tämä asenne järkkyy, seurauksena on isättömyys, joka vaikuttaa lapsen kehitykseen ja koko myöhempään elämään.

Suhteen katkeaminen voi tapahtua myös lapsen aloitteesta, jos yhteydenpito muualla asuvaan isään aiheuttaa ristiriitoja äidin taholta. Erittäin herkkä vaihe on murrosikä.

Kukaan ei tiedä miten paljon tällaista tapahtuu. Lapsettoman isän asia on kokonaan tutkimaton. Olen kysellyt asiaa yliopistoihmisiltä ja he ovat vastanneet, että ongelma on tutkimuskohteeksi liian marginaalinen. Sitä en ymmärrä.

Viimeiset viitteitä antavat tilastoluvut ovat viiden vuoden takaa. Niistä ja Tilastokeskuksen aiemmista julkaisuista voi päätellä, että lapsettomien isien määrä kasvaa kaiken aikaa.

Tällä hetkellä miehiä, jotka asuvat muualla kuin lapsensa lienee noin sataviisikymmentätuhatta. Lapsettomien isien lukumäärää tilastot eivät pysty kertomaan; siihen tarvittaisiin tutkimus, jonka fokus olisi tässä aiheessa. Auttamisjärjestelmien luomiseksi olisi välttämätöntä saada syvälle menevä tutkittua tietoa.

Tilastojen pohjalta voidaan tehdä joitakin olettamuksia.

Yli puolet eronneista isistä jää yksinasujiksi.

Lapsistaan erillään asuvien miesten työttömyysaste on kolminkertainen verrattuna koti-isiin. Ero ja lapsen menetys vaikuttavat siis miehen sosiaaliseen asemaan.

Työvoiman ulkopuolella on erossa asuvia miehiä yli kaksinkertainen määrä koti-isiin nähden. Jälkimmäisten kohdalla kyse lienee nuorten isien opiskelusta.

Eroisien jääminen työvoiman ulkopuolelle ei voine selittyä kasvavalla koulutustarpeella. Todennäköisenä voidaan pitää sitä, että ero ja lapsen menetys tuovat mukanaan sairastavuutta. Yleisintä lienee masennus.

Lapsettoman isän taakka on elinikäinen. Tilastot kertovat vain alaikäisten lasten isistä. Lapseton isä voi yhtä hyvin olla 90- kun 30-vuotias. Myös täysi-ikäinen ihminen on jonkun miehen lapsi.

Asia on myötätunnolla vaivannut mieltäni jo vuosikymmeniä. Havaintoja on kertynyt. Yhdyskuntatyöntekijänä olen kuullut monta lapsettoman isän tarinaa.

Lopulta kaikkein tuskallisinta on menettää aikuinen lapsensa. Se vie mieheltä kokonaisen suvun.

Teksti Risto Koivisto

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva yhdyskuntatyöntekijä.