Vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä ei ole lisännyt poliittisen rahoituksen avoimuutta
Suurin osa ulkopuolisesta tuesta jää kansalaisilta pimentoon.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) valvoo vaalirahoitusta toimivaltuuksiensa puitteissa. Poliittista rahoitusta säätelevien lakien tarkoitus on lisätä vaalirahoituksen avoimuutta, antaa tietoa ehdokkaiden mahdollisista sidonnaisuuksista sekä rajoittaa vaalikampanjoiden kulujen kasvua.
Valvontatyössä on havaittu, että pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä ei kannusta riittävästi avoimuuteen eikä lain tavoitteita ole saavutettu.
Saimme juuri päätökseen kevään 2023 eduskuntavaalien vaalirahoituksen valvonnan. Edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna vaalikampanjoiden kokonaisrahoitus on kasvanut, kuten myös kampanjoihin saatu ulkopuolinen tuki. Myös keskimääräiset kampanjakulut ovat nousseet.
Kansanedustajat ja varaedustajat ilmoittivat keränneensä kevään vaaleihin rahoitusta yhteensä 10,5 miljoonaa euroa. Tästä omia varoja ja otettuja lainoja oli noin 2,7 miljoonaa euroa. Ulkopuolista tukea kansanedustajat ja varaedustajat puolestaan saivat yhteensä 7,8 miljoonaa euroa, josta noin 4,4 miljoonan euron osalta tuen antajaa ei nimetty.
Ulkopuolisesta tuesta suurin osa eli 57 prosenttia jäi siis kansalaisilta pimentoon. Tämä johtuu pitkälti siitä, että ilmoitusvelvolliset pitävät kiinni oikeudestaan olla julkaisematta alle 1 500 euron suuruisten tukien antajia. Lain osalta on kuitenkin mahdollista nimetä ilman erillistä lupaa kaikki muut tukijat paitsi yksityishenkilöt.
Vaalirahoitusilmoituksiin tehtyjen korjausten määrä on kasvanut edellisistä eduskuntavaaleista. Tänä vuonna 162:a ilmoitusta täydennettiin tai muokattiin jälkikäteen – 134 tapauksessa korjaukset tehtiin tarkastusviraston pyynnöstä.
Myös ehdokkaiden into tehdä ennakkoilmoitus vaalirahoituksesta on laskenut. Vuonna 2015 ennakkoilmoituksen teki 56 prosenttia, vuonna 2019 sen teki 48 prosenttia ja vuonna 2023 enää 44 prosenttia. Vapaaehtoisuus ei ole kannustanut avoimuuteen. Pikemminkin vain lainsäädännön minimivaatimukset toteutetaan.
Nykyisessä lainsäädännössä on lukuisia haavoittuvuuksia. Näitä ovat esimerkiksi sanktioiden puute, tarkastusviraston sup- peat tietojensaantioikeudet ja se, että lainaa antaneita tahoja ei tarvitse nimetä vaalirahoitusilmoituksella, vaikka vastaanotettu summa olisi merkittävä.
Olemme havainneet kaikissa vaaleissa lainvastaisia tukia. Useimmiten vaikutelma on, että rikkomukset ovat johtuneet pitkälti tietämättömyydestä ja rahat on palautettu niiden alkuperäiselle antajalle. Tämä ei silti ole pakollista vaan lainvastaisen tuen voi pitää ja käyttää haluamallaan tavalla.
Lainsäädäntömme mahdollistaa siis suurenkin kampanjan tekemisen kielletyn tuen avulla. Onko luottamuksemme demokraattiseen järjestelmäämme niin vahvaa, että meidän ei tarvitse erikseen sulkea pois tällaista vaalivaikuttamisen mahdollisuutta?
Sääntelyn tarkoitus ei ole hankaloittaa vaalirahoituksen keräämistä eikä nostaa politiikkaan osallistumisen kynnystä. Päinvastoin: vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön tavoite on hillitä kampanjakulujen kasvua ja lisätä kansalaisten luottamusta päätöksentekijöihin. Tämä on mahdollista huolehtimalla, että poliittisen rahoituksen sääntely tukee läpinäkyvyyden ja rahoituksen avoimuuden lisäämistä.
Sami Yläoutinen on Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja
Jonna Carlson on Valtiontalouden tarkastusviraston valvontapäällikkö