Lapinlahden kulttuuriperintöä ei saa tärvellä

Sairaala-alueen rakennusten kevyempi korjaaminen vähentäisi painetta lisärakentamiseen, kirjoittavat Maija Kerko ja Tapani Mustonen.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Maija Kerko Tapani Mustonen
Suomen Kuvalehti

Helsingin kaupunginhallinto reagoi kaupungistumisen haasteeseen kaupunkirakennetta tiivistämällä. Kaupunkisuunnittelun trendiä ilmentää Lapinlahden historiallisen mielisairaalan ja Hietaniemen hautausmaan kupeessa sijaitsevan Marian entisen sairaalan kehittäminen, tavoitteena täydennysrakentaa aluetta 50 000 neliömetrillä ja luoda Euroopan suurimpiin kuuluva kasvuyrityskampus.

Myös Lapinlahden sairaala-alue on kohtaamassa muutoksia. Sen tulevaisuuden selvittämiseksi on käynnissä ideakilpailu, jonka ratkettua kaupungille tarpeettomaksi arvioidut rakennukset myydään kilpailukriteerit parhaiten täyttävälle toimijalle.

Valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määritellyn Suomen ensimmäisen mielisairaalan ainutlaatuisuus asettaa kilpailijat haasteiden eteen. Miten uudet rakennustekniset toimenpiteet sovitetaan C. L. Engelin pääosin suunnittelemien, rakennussuojelulain turvaamien rakennusten ja asemakaavalla suojellun sairaalapuiston historiallisiin arvoihin?

 

Yhtenä arvostelukriteerinä on ehdotusten kyky ylläpitää alueen identiteettiä. Lapinlahden sairaala-alueen luonnetta leimaa sen kehittyminen eristyksissä ympäröivästä kaupungista koko toimintansa ajan. Rakennuksissa on säilynyt alkuperäinen ilme ja puistossa on yhä nähtävissä monien lääkäri- ja potilassukupolvien työn jäljet. Samalla Lapinlahti on osa Helsingin uudelleenrakennusvaiheen monumentaalirakennusten kokonaisuutta.

Myös paikan mielisairaalahistorian kantamat arvot ovat osa sen identiteettiä. Sairaalaa 30 vuotta poikkeuksellisen aktiivisesti ympäröinyt kansalaistoiminta on osoittanut, että paikalla on sen historiallisen käyttötarkoituksen kautta tärkeä turvallisuuden tunnetta vahvistava merkitys: sen on koettu juurtuneen osaksi kaupunkirakennetta huolenpidon ja toivon symbolina. Esimerkiksi 2000-luvun alun kansalaisliikehdinnässä sairaalan uhattu tulevaisuus nousi symboloimaan rapautuvia yhteiskunnan turvaverkkoja.

Historian kantamat arvot edustavat aineetonta kulttuuriperintöä, jonka on saatava nykyhetkeen sopivia tulkintoja, jotta se säilyisi elävänä. Ideakilpailua edeltänyt kansalaistoimintavaihe osoitti, että paikalla menestyy toiminta, jossa painottuvat sosiaalisen pääoman ja henkisen hyvinvoinnin kasvu sekä paikallisuus ja kiertotalous. Se heijastaa paikan historiaa nykyhetken psykiatrian ajatusmaailmaan sopeutuen ja korostaa Lapinlahden alueen merkitystä yhteisöllistä – ei taloudellista –  kasvua tuottavana paikkana.

Kevyempi korjaaminen vähentäisi painetta lisärakentamiseen.

Kulttuuriperinnön siirtäminen sisältää aina eri tahojen vuorovaikutusta ja tulkintaa. Kaupunki on vaalinut alueen perintöä kunnostamalla puistoa ja rakennusten ulkopintoja, vuokralaiset taas järjestämällä toimintaa ja remontoimalla sisätiloja alkuperäisiä rakenteita kunnioittaen. Yhteistyössä on toteutunut paitsi rakennusperinnön suojelu, myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelua koskevan yleissopimuksen määrittämä kansalaisoikeus olla mukana päättämässä tavoista, joilla kulttuuriperintöä tulkitaan ja esitetään.

Toivomme ideakilpailulta ratkaisua, joka sallii kävijöiden edelleen kokea alueen kulttuuriperinnön omakseen, eri ikäisten rakennusten yhdenmukaistamista ja ylikorjaamista välttäen. Kevyempi korjaaminen ja toimijoiden osallisuus vähentäisivät painetta lisärakentamiseen korjauskustan- nusten kattamiseksi. Samalla alueen monitulkintaisuus säilyisi.

 

Kerko on fil.maist. ja Mustonen arkkitehti SAFA.