Pärjäisimmekö vähemmällä tuotantoeläinten määrällä?

Uudet kansalliset ravitsemussuositukset julkaistaan loppuvuodesta. Ne pohjaavat pohjoismaisiin suosituksiin, jotka ohjaavat vähentämään punaisen ja prosessoidun lihan kulutusta enintään 350 grammaan viikossa ilman, että lisäämme broilerin lihan kulutusta.

350 grammaa kypsää lihaa vastaa noin puolen kilon jauhelihapakettia raakana. Pärjäämmekö näin vähällä lihalla?

Terveyden osalta kyllä. Suomalaiset saavat tällä hetkellä osin jopa liikaa proteiinia.

Tutkimusten mukaan nykyistä vähäisempi lihan käyttö tai lihaton ruokavalio ei aiheuta ravitsemuksellista riskiä, kun ruokavalio on monipuolinen ja tasapainoinen. Punaisen ja prosessoidun lihan kulutus lisää riskiä sairastua syöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin.

Suomessa on havaittu lihan kulutusmäärän ja ylipainon välillä selkeä yhteys. Punaisen ja prosessoidun lihan nykykulutus Suomessa on miehillä 760 grammaa ja naisilla 390 grammaa kypsää lihaa viikossa. Naudan ja sianlihan kulutus on laskenut samalla kun broilerin käyttö on lisääntynyt.

Kotieläinten määrän vähentäminen auttaa parantamaan ympäristöystävällisyyttä. Ruokajärjestelmän osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on vajaa kolmannes (sisältäen maankäyttösektorin päästöt). Ruokajärjestelmän sisällä kotieläintaloutta rasittavat kotieläinten aineenvaihdunnan, lannan sekä merkittävimpänä maankäytön päästöt. Peltoviljelystä noin 80 prosenttia palvelee kotieläintaloutta Suomessa.

Kotieläintuotannon keskittyminen ja eriytyminen kasvintuotannosta on lisännyt ravinnekuormitusta vesistöihin. Maatalousluonnon monimuotoisuus, ja etenkin perinteisestä karjataloudesta hyötynyt lajisto, on taantunut.

Kotieläintuotannon ympäristöystävällisyyttä on pyritty parantamaan lisäämällä resurssitehokkuutta, optimoimalla ruokintaa ja jalostuksella. Tuotannon tehostaminen on kuitenkin kiihdyttänyt tuotantomäärien kasvua. Samalla on menetetty kotieläintuotannon hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle, eläinten hyvinvoinnille ja lisätty riippuvuutta tuontipanoksista, kuten valkuaisrehusta.

Kotieläintuotannon kannattavuuden, resurssitehokkuuden ja huoltovarmuuden parantaminen ovat laajasti jaettuja tavoitteita Suomessa. Kestävä kotieläintuotanto ei kuitenkaan onnistu ilman muutoksia tuotannon ja kulutuksen määrässä.

Suomessa valmistellaan nyt pitkän aikavälin ruokastrategiaa. Kotieläintuotannon ja kulutuksen määrää ja laajuutta on tarkasteltava osana strategiaa.

Viime vuosina elintarviketeollisuus ja tutkimus ovat panostaneet uusien kasviproteiinituotteiden valmistukseen. Monet tuottajista ovat kuitenkin kiinni jo tehdyissä investoinneissa, esimerkiksi navetan tai si­kalan laajennuksen osalta. Tuottajille on luotava näkymä vaihtoehtoisista, kannattavista tuotantomuodoista.

Meidän on uskallettava kysyä, kuinka paljon kotieläintuotantoa tarvitsemme tulevaisuudessa. Miten tämän päivän lapset ja nuoret syövät tulevaisuudessa? Mitä valkuaiskasveja Suomessa voidaan tulevaisuudessa viljellä? Miten solumaatalous muuttaa viljelijöiden asemaa?

Kotieläintuotanto auttaa ylläpitämään elinvoimasta maaseutua, hyödyttää luonnon monimuotoisuutta ja tukee terveellistä ravitsemusta. Olemme kuitenkin ylittäneet näiden hyötyjen edellyttämät tuotanto- ja kulutusmäärät. Kotieläintuotannon ja kulutuksen kohtuullistaminen avaa mahdollisuuden etsiä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti oikeudenmukaisempia ruoan tuotannon ja kulutuksen muotoja. 

Minna Kaljonen on tutkimusprofessori Suomen ympäristökeskuksessa ja Kestävyyspaneelin jäsen.

Maijaliisa Erkkola on ravitsemustieteen professori Helsingin yliopistossa ja ravitsemusneuvottelukunnan jäsen.

Oikaisu 29.10.2024 klo 16.12. Toisin kuin kirjoituksessa aiemmin väitettiin, kotieläintuotannon osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ei ole noin kolmannes. Sen sijaan ruokajärjestelmän osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on vajaa kolmannes (sisältäen maankäyttösektorin päästöt).