Perustuslaki lyö kapuloita EU-politiikan rattaisiin

Profiilikuva
EU-politiikka
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perustuslain tarkistamiskomitean ehdotukset vahvistavat valtioneuvoston asemaa suhteessa presidenttiin ulkopolitiikan johtamisessa ja EU-politiikassa.

Voidaan kysyä, mitä merkitystä perustuslain 93. pykälässä säädetyllä presidentin johtoasemalla ulkopolitiikassa on, jos valtioneuvosto saa asian tullessa muodollisesti päätettäväksi tahtonsa läpi eduskunnan tuella.

Komitea korostaa valtioneuvoston velvollisuutta yhteistyöhön presidentin kanssa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsiteltäessä mutta ei esitä sitä kirjattavaksi perustuslakiin.

Velvoitteen poisjättämisellä on merkitystä, varsinkin kun pääministerin tehtäviä koskevaan pykälään esitetään lisättäväksi määräys, että hän edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Sen pitäisi jo olla selvää ilmankin erityistä säädöstä. Valtioneuvostolle esitetyllä yhteistyökehotuksella ei ole suurtakaan painoa, jos sitä ei ole kirjattu lakipykälään.

Komitea ei ole kajonnut ulkopolitiikan johtamista koskevaan perustuslain 93. pykälään. Yhtäältä presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, toisaalta valtioneuvosto vastaa Suomen EU-politiikasta, siis myös osallistumisesta unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Toimintaa EU:ssa on käsiteltävä kokonaisuutena, ja se edellyttää parlamentaarista valvontaa. Sen vuoksi EU-politiikkaa ei voi jakaa kahden valtioelimen päätösvaltaan, mutta myöskään ulkosuhteita ei voi järkevästi jakaa kahtia ja antaa niistä vastuu kahdelle eri valtioelimelle. Tässä on valtiosäännön valuvika, jonka korjaaminen edellyttäisi ulkopoliittisen johtoaseman poistamista presidentiltä. Siihen kynnys on liian korkea.

Yritän seuraavassa rakentaa säädösmuutosten kokonaisuuden, joka korjaamatta valuvikaa olisi yhtäältä nykyistä selkeämpi, toisaalta säilyttäisi presidentin vaikutusvaltaisena valtioelimenä. Samalla se ottaisi huomioon tarpeen vahvistaa parlamentaarista kehitystä. Muutokset vaativat kajoamista 93. pykälään.

Ensiksi, pykälän otsikkoon “Toimivalta kansainvälisissä asioissa” sisältyy perusvirhe, että se käsittelee toisessa momentissaan Suomen osallistumista Euroopan unionin päätöksentekoon kokonaisuudessaan. Pääosa unionin toiminnasta on yhteisöpolitiikkaa ja koskee jäsenvaltion kannalta talous- ja muuta sisäpolitiikkaa.

Jos 93. pykälän kokonaisuus haluttaisiin säätää asioiden luonteen huomioon ottavalla tavalla, se pitäisi jakaa kahdeksi pykäläksi.

Ensin säädettäisiin toimivallasta EU:ssa tehtävässä politiikassa. Unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka mainittaisiin erikseen. Valtioneuvoston toimivalta säilyisi molemmissa, mutta se velvoitettaisiin yhteistoimintaan presidentin kanssa yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

93a: Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Osallistumisesta Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan valtioneuvosto päättää yhteistoiminnassa presidentin kanssa. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.

Sitten säädettäisiin toimivallasta Suomen muussa ulkopolitiikassa. Tämä vastaisi perustuslain tarkoitusta samalla kun se vastaisi asioiden todellista luonnetta.

93b: Suomen muuta ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Sekä presidentillä että valtioneuvostolla olisi sormensa pelissä koko ulkopolitiikan kentällä.

Teksti Jaakko Blomberg
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva suurlähettiläs