Perusopetuksen tuntiesitys vaarantaa lasten kulttuurikasvatuksen

Perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa valmistellut työryhmä sanoo pyrkivänsä koulun sivistystehtävän syventämiseen. Opetuksen yleisiin, kansalaisen taitoihin liittyviin tavoitteisiin ei kuitenkaan ole sisällytetty kulttuurisia taitoja. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa erilaisiin ryhmiin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla mahdollisuus ilmaista itseään ja ymmärtää muiden näkemyksiä.

Koulun taide- ja käsityöaineissa edistetään kulttuuriosaamista. Kuvataiteen, musiikin ja käsityön tunneilla opitaan tulkitsemaan kulttuurin sanattomia viestejä sekä käyttämään niitä ajattelun ja vuorovaikutuksen välineenä. Kulttuuristen lukutaitojen merkitys on yhtä suuri kuin kyky lukea kirjoitettua kieltä. Median lisäksi myös muotoilun tuotteiden ymmärtäminen on tärkeää. Ilman sitä ihminen ei voi osallistua ympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Koululaitoksen tehtävä kulttuurikasvatuksen antajana olisi nähtävä myös sosiaalipolitiikan näkökulmasta. Taide- ja käsityökasvatuksella on merkitystä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ehkäisijänä, sillä sen avulla voidaan lisätä kansalaisten osallistamista ja estää syrjäytymistä.

Tuntiesityksessä ei enää puhuta taide- ja taitoaineista. Jaottelu korvataan oppiainekokonaisuuksilla Terveys ja toimintakyky (liikunta, terveystieto, kotitalous) ja Taide ja käsityö (kuvataide, musiikki, käsityö, draama). Näyttää siltä, että liikunta-oppiaineen kytkennöistä taidekasvatukseen luovutaan. Katoaako myös taiteenalaksi luokiteltavan tanssin osuus liikunnan sisällöistä?

Uudeksi oppiaineeksi ehdotetun draaman nimike on ongelmallinen. Draamasta voidaan puhua taiteenalana tai ymmärtää se kaikissa oppiaineissa käytetyksi menetelmäksi. Draama-nimikettä ja sen luonnetta eri tiedonaloja (esimerkiksi teatteri- ja tanssitaidetta sekä kirjallisuutta) yhdistävänä oppiaineena tulisikin pohtia ennen sen sisällyttämistä kouluopetukseen.

Draamalla ei voida korvata jo olemassa olevien oppiaineiden sisältöjä. Draama on sinänsä tarpeellinen, mutta siitä ei tulisi tehdä erillistä kouluainetta, mikäli sille ei osoiteta lisätunteja. Oppiaineiden määrän lisääminen on myös ristiriidassa opetuksen eheyttämistavoitteiden kanssa.

Tuntijakotyöryhmän tavoitteena oli vahvistaa taide- ja taitoaineiden asemaa. Ehdotuksessa yhdenkään Taide ja käsityö -kokonaisuuden oppiaineen kokonaistilanne ei parane.

Yläkoulussa opetustunteja vähennetään sekä kuvataiteessa että käsityössä. Musiikin tilanne säilyy ennallaan. Luvassa on vain yksi kaikille yhteinen tunti näitä aineita 7. luokalla.

Päättöluokilla oppilaan tulisi valita kaksi Taide ja käsityö -kokonaisuuden ainetta. Eri taiteen- ja taidonalojen roolia yleissivistyksessä lähestytään niiden vaihtoehtoisuuden kautta.

Kuvataiteen, käsityön ja musiikin merkitystä oppilaan kehitykselle ei pidetä samanarvoisena muiden oppiaineiden kanssa. Ehdotus heikentää taide- ja käsityöaineiden nykyiselläänkin heikkoja edellytyksiä yläluokilla. Valinnaisuutta parempi ratkaisu olisi, että kokonaisuuden tunnit ohjattaisiin kuvataiteen, musiikin ja käsityön yhteiseen opetukseen siten, että näitä aineita olisi peruskoulun jokaisella luokka-asteella.

Valinnaisuus ei saa olla ristiriidassa koulutuksellisen tasa-arvon kanssa. Kaikissa oppiaineissa on taattava yhtäläinen perustaso. Tämä edellyttää päteviä opettajia: virkoja perustetaan kuitenkin vain silloin, kun työn jatkuvuus ei perustu valinnaisaineen heikkoon asemaan. Tuntiesityksen myötä kouluyhteisö voi menettää työhönsä sitoutuneet opettajat. Ongelma ei koske yksinomaan peruskoulua, sillä yleissivistävän taide- ja käsityökasvatuksen olemassaololla on merkitystä koulutuksen ja kulttuurin kaikilla saroilla.

Teksti Marjo Räsänen
Kirjoittaja on taiteen tohtori, Turun opettajankoulutuslaitsoksen Kuvataidekasvatuksen lehtori ja Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun dosentti.