Palvelua, kiitos!

Kolumni: Yhdysvalloissa kauppojen ja ravintoloiden palvelu on usein huikean paljon parempaa kuin Suomessa. Virallisemmissa palveluissa Suomi kuitenkin loistaa, kirjoittaa Anu Partanen

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Anu Partanen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kun Yhdysvalloissa asuvat suomalaiset keskustelevat Yhdysvaltojen ja Suomen eroista, yksi pysyvä teema on palvelujen taso.

Yhdysvalloissa kauppojen ja ravintoloiden palvelu on usein huikean paljon parempaa kuin Suomessa. Tarjoilijat ovat nopeita, kaupan myyjät avuliaita. Verkkokaupat vastaavat kyselyihin välittömästi, verkko-ostokset ilmestyvät kotiovelle päivässä.

Suomi taas loistaa virallisemmissa palveluissa. Vaikka suomalaiset valittavat postin, Kelan ja terveysaseman palvelusta, Yhdysvaltoihin verrattuna suomalaiset julkiset palvelut ja etenkin niiden työntekijät toimivat yleensä hämmästyttävän hyvin ja tehokkaasti.

Palvelupisteet ovat siistejä ja tarkoituksenmukaisia, verkkosivuilta löytää selkokielistä tietoa. Virastojen asiakaspalvelijat eivät välttämättä hymyile tai hehku empatiaa, mutta yleensä he osaavat työnsä.

Yhdysvalloissa on toisin.

 

Yhdysvalloissa moneen perustason työhön pääsee huomattavasti heikommalla koulutuksella ja vähemmillä taidoilla kuin Suomessa.

Usein se on täysin järkevää – kaikissa töissä ei välttämättä tarvita erillistä koulutusta oppilaitoksessa. Tarjoilija tai kaupan myyjä voi oppia työnsä työpaikalla, ja palkan muodostuminen pitkälti tipeistä ja provisioista kannustaa tekemään työn hyvin.

Toisaalta monissa töissä koulutusta todella tarvittaisiin.

Yhdysvalloissa poliisin koulutus kestää keskimäärin alle puoli vuotta, kun se Suomessa vie noin kolme vuotta. Texasissa pääsee opettajaksi, jos on suorittanut kandin tutkinnon millä tahansa alalla ja käy sen lisäksi parin kuukauden verkkokurssin. Suomessa opettajien on oltava maistereita.

Ja vaikka koulutusta Yhdysvalloissa vaadittaisiinkin, sen taso on usein selvästi heikompaa kuin Suomessa.

Kun teollisuusmaiden järjestö OECD vertaili eri maiden aikuisten luku- ja laskutaitoa sekä tietotekniikkaa soveltavaa ongelmanratkaisukykyä, suomalaiset pärjäsivät toiseksi parhaiten japanilaisten jälkeen. Yhdysvallat oli vasta 16. sijalla.

Amerikkalaisten osaaminen oli selvästi vertailtujen maiden keskiarvon alapuolella.

 

Seuraukset näkyvät yhteiskunnassa. Vaikka Yhdysvalloissa monet yritykset ja niiden työntekijät ovat maailman huippuja, erityisesti julkisten palvelujen puolella suomalaisen mielessä vilkkuu vähän väliä yksi sana: epäammattimaisuus.

Virkailijat juttelevat keskenään ja puuhailevat omiaan asiakasta huomioi- matta. Pienienkin ongelmien ratkaisu tuntuu usein ylivoimaiselta. Asiat etenevät toivottoman hitaasti, ja tilat on järjestetty sekavasti.

Poliisit ampuvat ennen kuin kysyvät, opettajat eivät ymmärrä itse opettamaansa ainetta ja vanhainkotien kouluttamattomat työntekijät hylkäävät suojattinsa tulipalon uhatessa.

Amerikkalaisen systeemin hyvä puoli on se, että töihin on verrattain helppo päästä ilman koulutustakin. Huono puoli on se, että monilla aloilla työntekijöiden ammattitaidon ja ammatti-identiteetin puute näkyy huonoina palveluina ja jopa vaarallisina tilanteina.

 

Ulkomaalaiset ihastelevat Suomessa usein Suomen järjestelmällisyyttä ja toimivuutta. Se on suoraa seurausta siitä, että suomalaiset työntekijät ovat koulutettuja ja ammattitaitoisia.

Juuri siksi suomalaisen ammattikoulutuksen kurjistumisen pitäisi huolestuttaa jokaista suomalaista. Lähihoitajien tai vartijoiden koulutuksen laatu ei ole yhdentekevää. Se on tehokkaan ja turvallisen yhteiskunnan perusta.

Se kannattaisi koulutusleikkaajien muistaa.