Annoskateutta

Aikamme lapset joutuvat kokemaan pettymyksiä, turhautumia, estoja, pelkoja, häpeää, torjuntaa, kuormitusta, uupumusta, kiusaamista, maalitusta, stressejä, stigmoja, kriisejä, traumoja ja muita ongelmia aivan eri tavalla kuin me entiset nuoret, joiden aikana ainoa huoli oli se, kuka suuresta lapsilaumasta saa tänään koulumatkalleen perheen ainoan kumisaappaan.

Onneksi tilanteeseen on alettu kiinnittää huomiota. Jos Aada saa matikasta seiskamiikan tai Eliaksen älypuhelimesta akku loppuu kesken koulupäivän, lohtua ja ammattiapua saattaa löytyä lähes reaaliajassa. Kun Aadalle kerrotaan, että joku sai vain kuutosen ja Eliakselle vakuutetaan, että kännykän voi ladata, säästytään pettymyksiltä, turhautumilta, estoilta, häpeältä jne.

Tuorein uutinen tulee Turusta, missä päiväkotien työntekijöitä on ohjeistettu välttämään syömästä lasten nähden sellaisia eväitä, jotka voivat aiheuttaa annoskateutta.

Voimme vain kuvitella, millainen toiseuden tunne valtaa vegaaniperheessä kasvaneen pikku-Väinön mielen, jos hän näkee päiväkodin sedän lusikoivan tönkkörasvaista sikanautaa suoraan purkista suuhunsa.

Tai millainen aikuisuus on edessään Aino-raukalla, jonka lapsuutta järkyttää havainto, että hoitotädillä on 200 gramman jogurttipurkki, mutta hänellä itsellään vain 100-grammainen.

Ihan vain maallikkona voimme arvata, että lapsuuden annoskateus heijastuu pitkälle aikuisuuteen. Se voi kehittyä ylensyönniksi, koska lapsi hamuaa kateuk­sissaan aina vain suurempia annoksia. Se vie yhteisistä ruokailuhetkistä nautinnon ja tuo tilalle kilpailua ja kyräilyä.

Itse asiassa annoskateus on niin ikävä ilmiö, että sitä pitäisi torjua muuallakin kuin päiväkodeissa. Onko esimerkiksi järkeä tarjoilla jokaisessa ravintolassa monenlaisia annoksia, joista toiset näyttävät paremmilta kuin toiset ja aiheuttavat annoskateutta.

Erityisen huolestuttavaa on juomien erilaisuus. Jotakuta keskikaljan kittaajaa saattaa naapuripöydän konjakkitarjoilu jurppia sen verran, että viimeistään narikassa syntyy nokkapokkaa. Jos molempiin pöytiin tarjoiltaisiin pelkkää keskaria tai edes tasa-arvoisesti kossua, tappelulta vältyttäisiin ja osapuolet päätyisivät kaulakkain kiittelemään toisiaan ja hallitusta.