Kiskot vievät länteen
EU:n komissio on sitä mieltä, että rautateiden raideleveyttä pitäisi Suomessa vähän kaventaa, 1 524 millimetristä 1 435 millimetriin. Tällä tavalla suomalaiset junat saisivat porhaltaa täyttä vauhtia Ruotsin kautta kohti Eurooppaa ja Natoa, viedä sinne hienoa suomalaisrahtia ja paluumatkalla tuoda halpaa eurobulkkia. Sen sijaan idän pikajunat, tavarajunat, panssarijunat ja resiinat pysähtyisivät kuin seinään Suomen itärajalla, ellei sitten Venäjäkin kaventaisi raideleveyttään, mikä on epätodennäköistä.
Suomessa komission ehdotusta on pidetty kohtuuttomana ja jopa naurettavana, koska se vaatisi työtä ja rahaa.
Kyllä kyllä, mutta asiaa kannattaa sentään pohtia, sillä Euroopan komissio on komissioista viisaimpia, ehkä jopa viisain. Tai ainoa.
Jos ratoja ruvetaan kaventamaan, eihän sitä ole mikään pakko tehdä yhdellä rysäyksellä. Voimme taas kerran ottaa oppia Ruotsissa, jossa kuulemma siirryttiin oikeanpuoleiseen maantieliikenteeseen vuonna 1967 asteittain: ensin linja-autot, viikon päästä kuorma-autot, sitten henkilöautot ja viimeisinä vielä hengissä olevat moottori- ja polkupyöräilijät.
Rautatieliikenteeseen sovellettuna malli pelaa siten, että ensin kavennetaan vilkkaimmat rataosuudet, kuten Helsinki-Pasila ja Tampere-Seinäjoki, sitten päärataverkko kokonaan ja lopuksi sivuraiteet sekä Porvoon museorata, jossa samalla uusitaan vaunukalusto.
Kriitikoilta on ehkä jäänyt huomaamatta myös se, että kun raideleveyttä kavennetaan 89 millimetriä, se ei suinkaan tarkoita, että molempia kiskoja pitäisi siirtää 44,5 millimetriä toisiaan kohti. Ei suinkaan! Riittää hyvin, että toista kiskoa siirretään tuo 89 milliä länteen, tai siihen suuntaan, missä toinen kisko kulloinkin on. Näin työn määrä puolittuu. Yksi topparoikka tekee kahden topparoikan työt, kun malttaa funtsia hetken aikaa.
Raidekavennuksella voidaan helpottaa jopa poliittista päätöksentekoa. Tämän hetken kiusallisimpia kysymyksiähän on se, pitäisikö maahantuloa itärajan takia rajoittaa ja kuinka paljon. Jos raiteita muutetaan niin, ettei niitä pitkin tänne enää pääse idästä, junaturismi loppuu luonnonmukaisesti. Sen jälkeen tarvitsee poliittisesti pohtia enää autoilla, lentokoneilla, laivoilla, jalan ja uimalla tulevien viisumeita.