Elotonkuu

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Se on sitten elokuu. Muualla maailmassa tämä on parasta kesää ja loma-aikaa, mutta Suomessa elokuun tunnelma on kuin hautajaisissa. Kaik on mänt ja edessä on pelkkää synkkyyttä.

Tunnelman tiivisti hyvin viime perjantaina (29.7.) Helsingin Sanomien pääkirjoituksen otsikko: ”Päivä lyhentyy, taantuma lähentyy, kaikki kallistuu…”

Jos otsikkotilaa olisi ollut enemmän, listaa olisi voitu jatkaa loputtomiin: ”…mätäkuu jatkuu, korona pahenee, apinarokko le­viää, lepakkorabies uhkaa, kylmäkivi heitettiin sinilevän sekaan, unikekoa ei, ilmastonmuutos etenee, matkailukausi meni jo, lomat ovat takana, koulupakko edessä, sota eskaloituu, Natoon ei päästä tai Natoon joudutaan, Uniperissa ollaan korvia myöten, rajat suljetaan, hallitus vain istuu, polvea kolottaa, ydinsota pelottaa, sähkö loppuu, leipä loppuu, rahat loppuvat, nenä on tukossa, verot nousevat, valtionvelka kasvaa, vituttaa…”

Tällainen on Suomi ja suomalainen, eritoten elokuussa. Silloin alkaa pisin vuodenaikamme, kahdeksan kuukauden mittainen marraskuu. Se päättyy vasta huhtikuussa, joka on kuukausista julmin, mutta meillä silti helpotus.