Vuosikymmen pikakelauksena

Yhteiskuntamme henkinen kestokyky mitataan kuitenkin vasta sitten, kun myllerrysten seuraukset alkavat vaikuttaa myös Suomessa.

Profiilikuva
pääkirjoitus
Teksti
Matti Kalliokoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden vastaava päätoimittaja.

On hetkiä, jolloin tajuaa maailman siirtyneen uuteen vaiheeseen. Kuluneet viikot ovat olleet tällainen taitekohta.

Huomio kiinnittyy ensiksi muutoksiin. Euroopassa on meneillään hyökkäyssota. Suomen sodanjälkeiseltä idänpolitiikalta putosi pohja pois. Valtiot jakautuvat demokraattisiin ja epädemokraattisiin.

Ukrainan kohtaloa ja varsinkin siviilien kärsimysten määrää on vaikeaa ennustaa. Vaikka taistelut saataisiin loppumaan, paluuta entiseen ei ole.

Suuri kysymysmerkki on myös Venäjän tulevaisuus. Näemmekö yhden valtakauden lopun, vai sysäsikö hyökkäyspäätös maan vain jyrkempään alamäkeen?

Myös Suomessa ja muualla lännessä edessä on epävarmuutta ja vaikeita aikoja. Kaikki vaivat eivät kuitenkaan ole ennenkuulumattomia ja yllättäviä.

Uutta on se, että ongelmat osuvat nyt kohdalle lähes yhtä aikaa ja että niihin joudutaan reagoimaan oletettua nopeammin. Tavallisesti ehkä noin kymmenen vuoden aikana vastaan tulevat vitsaukset näytetään nyt meille pikakelauksena.

 

Inhimillinen hätä ei ole missään vaiheessa poistunut maapallolta. Meidän kannaltamme hyvinä vuosina tuska vain on ollut kauempana, poissa silmistä ja poissa mielestä.

Jugoslavian hajoamissotien jälkeenkin Euroopassa on taisteltu. Venäjä on 2000-luvulla käyttänyt voimaa Georgiassa ja Krimillä ja ylläpitänyt sotaa Itä-Ukrainassa.

Maa on kuitenkin edennyt juuri sellaisin askelin, että lännen reaktiot ovat lopulta jääneet varsin vaisuiksi.

Sekään ei ole uutta, että ihmiset ovat lähteneet pakoon omilta kotiseuduiltaan. Suurimmat ihmisjoukot on yleensä nähty Euroopan ulkopuolella.

 

Seuraavaksi on edessä energian, ruoan ja muiden tuotteiden hintojen nousu. Toisiin talouden häiriöt osuvat kovemmin, toisiin pehmeämmin.

Tarve päästä irti fossiilisista polttoaineista ei ole mikään uutinen. Myös maailman ruokahuollon on tiedetty joutuvan vaikeuksiin, kun ruokittavia suita on enemmän mutta tuotanto ei pysy enää perässä.

Tähän asti riskejä kasvatti ilmastonmuutos, mutta nyt ruokakriisi ja pakko uudistaa energiantuotantoa johtuvatkin sodasta. Muutos on niin nopea, että ensimmäiset korjausaskeleet joudutaan monin paikoin ottamaan ilmastopolitiikan kannalta huonoon suuntaan.

Maailma on kaksi vuotta yrittänyt selvitä kasvottoman vihollisen, viruksen aiheuttaman pandemian kanssa. Nyt tarjolla on perinteisempi uhka, jolla on kasvot.

Peräkkäin osuvat kriisit kuitenkin osoittavat, että yhteiskuntien vahvuutta voi mitata paitsi numeroilla myös henkisillä ominaisuuksilla.

On tärkeää osoittaa, mistä periaatteista täytyy pitää kiinni. Ukrainalaisten tukeminen ja Venäjään kohdistuvien pakotteiden kannattaminen yhdistävät nyt muutoin hyvin erilaisia ihmisiä.

Henkinen kestokyky mitataan vasta sitten, kun myllerrysten seuraukset alkavat vaikuttaa myös Suomessa. Samassa veneessä oleminen ei saa jäädä korulauseeksi.