Uhkakuvien koko kirjo tuli näkyviin

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja ukrainalaisten hätä ovat järkyttäneet ulkomaailmaa. Ilmeet ovat olleet vakavia myös Suomessa, joka Ukrainan ja Valko-Venäjän lisäksi on ainoa Natoon kuulumaton Venäjän länsinaapuri.

Yhtäkkiä kysymys Suomen turvallisuudesta onkin ajankohtainen. Mitä on jäljellä vanhoista opeista?

Moni on täällä ajatellut, että suomalaiset osaavat yksin parhaiten hoitaa suhteensa Venäjään. Johtajien luottamuksellisia yhteyksiä on tavattu alleviivata.

Kremlin nykyistä valtiasta ei voi enää kuvitella luotetuksi kumppaniksi.

 

Toinen kylmän sodan aikana suomalaisiin iskostunut ajatus on, että jännitteet ja siten sotilaalliset uhat ovat nimenomaan sotilasliittojen välisiä. Sotilaallisesti liittoutumattomana Suomi voisi pysyä niistä erossa. Natossa Suomi joutuisi osallistumaan ”muiden sotiin” ja tulisi vedetyksi mukaan esimerkiksi Baltian maiden ja Venäjän kiistoihin.

Tämäkin oletus on joutunut koetukselle. Naton pienet balttijäsenet ovat ainakin toistaiseksi saaneet olla rauhassa, kun taas paljon suurempi mutta sotilasliittojen ulkopuolinen Ukraina on taistelukenttä. Jäsenyys on toiminut pelotteena balttien eduksi.

Ukraina on saanut paljon sympatiaa, mutta länsimaat miettivät tarkasti, missä kulkee avun antamisen raja.

Suomen uhkakuvat eivät ole muuttuneet täysin, mutta nyt niiden koko kirjo on tullut yleiseen tietoisuuteen.

 

Suuri hyökkäyssota Euroopassa on muuttanut monen suomalaisen suhtautumista Nato-jäsenyyteen. Ratkaisu olisi kuulemma pitänyt tehdä jo 1990-luvulla.

Sisäisiä rajalinjoja synnyttäneen EU-ratkaisun jälkeen siihen ei ollut halua kansalaisilla eikä johtajillakaan. Suomen kantaan vaikutti myös pelko siitä, että Nato-jäsenyys sysäisi vastuuta Baltian maiden puolustamisesta Pohjoismaiden niskoille ja helpottaisi Yhdysvaltojen tosiasiallista vetäytymistä Euroopasta.

Nyt Nato-pohdinta etenee aivan erilaisessa maailmassa. Suuri enemmistö päättäjistä pitää hyvänä, että Nato on olemassa ja Yhdysvallat pysyy Euroopassa. Aika moni on myös sitä mieltä, että Suomen olisi periaatteessa parempi olla Naton jäsenenä kuin sen ulkopuolella. Suurin ongelma on se, mitä tapahtuisi jäsenyysprosessin aikana.

Venäjän infovaikuttamista on ehkä yliarvioitu. Venäjän hyökkäyksen viestiä trollit eivät pysty häivyttämään.

Sen sijaan Ukrainan sodan laajeneminen jonkinlaisena kriisinä muualle on realistinen riski. Siksi Suomi on aluksi valinnut linjan, jossa askeleet kulkevat kohti länttä mutta tarkkaa päämäärää ei määritellä eikä Venäjää eniten ärsyttäviä sanoja ”Nato” ja ”jäsenyys” sanota ääneen, ainakaan vielä.

Presidentti Sauli Niinistön nopeasti järjestynyt vierailu Washingtoniin toimi alkuviestinä Venäjälle. Prosessin nimen alla voi sitten viedä yksittäisiä hankkeita eteenpäin.

Suomalaiset pystyvät pitämään tilanteen omassa hallinnassaan sitä paremmin, mitä yksituumaisempia päättäjät kotimaassa ovat. Siksi seuraavina viikkoina ja kuukausina puolueiden kyky tehdä yhteistyötä ja perustella päätökset omille jäsenille ovat ratkaisevia.