Millaisen reformaation kirkko tarvitsee?
Kirkko ei uudistu taipumalla modernin yhteiskunnan arvoihin, kirjoittaa dogmatiikan emeritusprofessori Miikka Ruokanen.
1
MIN
Dosentti Hanna Wass (SK 17/ 2024) perää uutta reformaatiota luterilaiseen kirkkoon. Wassin näkemys reformaatiosta on hieman kapea. Martti Lutherin johdolla Eurooppaan vyörähtänyt kirkon uudistus ei ollut ensijaisesti poliittinen tai eettinen liike. Reformaatio keskittyi Raamatun ydinsanoman, ilman ehtoja annettavan armon löytämiseen, ei kristinuskon ”päivittämiseen”.
Thomas Müntzerin kaltaiset radikaalit tekivät reformaatiosta yhteiskunnallisen vallankumousohjelman. Tästä Luther sanoutui jyrkästi irti: evankeliumi ei ole poliittinen ideologia. Reformaatiolla oli silti myös valtava yhteiskuntaa muuttava vaikutus. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomme on paljossa velkaa Lutherille. Ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia ja vastuu yhteiskunnan heikoimmista jäsenistä kuuluvat olennaisesti luterilaiseen etiikkaan.
Kirkko tarvitsee uudistuakseen Lutherin esikuvan mukaisesti selkeää opetusta uskonsa ytimestä, evankeliumista. Kirkko ei uudistu hakemalla yleistä hyväksyntää taipumalla modernin yhteiskunnan arvoihin. Evankeliumissa on yhä yhteiskuntaa uudistava vaikutus, se on enemmän kuin säilyttävä konservatismi tai yhteiskuntaan mukautuminen. Omalta pohjaltaan kirkko voi toimia profeetallisena äänenä yhteiskunnassa eikä vain sopeutua ulkopuolelta annettuihin arvoihin.
Miikka Ruokanen
Dogmatiikan (opin tutkimuksen) professori emeritus
Helsingin yliopisto