Katse peilissä

Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.

ChatGPT-chattibotin julkaisu vuoden 2022 loppupuolella käynnisti värikkään keskustelun tekoälyn tulevaisuudesta. Botilla voi tuottaa kielellisesti ehjää ja luontevasti etenevää tekstiä, ja huolenaiheeksi nousi muun muassa se, tuottaako tekoäly jatkossa koululaisten esseet tai jopa opiskelijoiden lopputyöt.

Historian kansantajuistaja Yuval Noah Harari kirjoitti The Economist -lehteen paljon huomiota saaneen puheenvuoron. Hararia huoletti ChatGPT:n kyky imitoida ihmistä. Hänen mielestään tekoäly on ”hakkeroinut ihmismielen” ja maapallolla operoi nyt ”vieras äly”.

Hararin pelkona on, että tekoälyn avulla voisi hallita ihmisten ajattelua: Kun emme enää tiedä, keskustelemmeko toisen ihmisen vai tekoälyn kanssa, jopa demokratia voi olla uhattuna. Tekoäly voi oppia kehittelemään niin vietteleviä salaliittotarinoita tai valeuutisia, että koko sivilisaatio kaatuu.

Hieman perinteisempi pelko on se, muuttuuko tekoäly tietoiseksi. Entä jos tietoinen tekoäly päättää tuhota ihmiskunnan? Tähän kysymykseen palataan enemmän tai vähemmän vakavissaan aina, kun tekoälysovelluksissa tapahtuu edistysaskelia.

Oikeastaan ChatGPT:n ympärillä käyty keskustelu on ollut mielenkiintoisempaa kuin chattibotti itse.

Ihmisen mieli on erikoistunut tunnistamaan tietoisia toimijoita ympäristössä. Näemme tarkoituksellista toimintaa myös siellä, missä sitä ei ole. Tähän perustuu osaltaan esimerkiksi salaliittoteorioiden elinvoima, ja tämä vaikuttaa suhtautumiseemme tekoälyyn. Olemme tunnistavinamme chattivastausten takaa tietoisen olennon.

Tekoälyn yhteydessä nostetaan usein esiin niin kutsuttu Turingin testi. Matemaatikko Alan Turing esitti vuonna 1950 ehdotuksen siitä, kuinka voisi päätellä, kykeneekö tietokone todella ajattelemaan. Turingin testi on saanut populaarikulttuurissa suorastaan myyttisen maineen, ja se esitetään monesti todistusvoimaisempana kuin se oikeastaan onkaan.

Turingin testi on lyhykäisyydessään tämä: koneen voi sanoa pystyvän älykkääseen ajatteluun, jos sille kysymyksiä esittävä ihminen erehtyy luulemaan keskustelevansa toisen ihmisen kanssa.

Turingin ajatusleikki kertoo lopulta enemmän ihmismielestä kuin koneiden kyvyistä.

Ihmiskunnalla on merkillinen tarve löytää inhimillisen kaltainen äly. Vuosituhansien aikana sitä on etsitty muun muassa luonnonhengistä, jumalista ja avaruus­olennoista. Nyt sitä toivotaan tekoälyltä. Oikeastaan emme muuta odotakaan kuin että saisimme julistaa tekoälyn tietoiseksi. Ihastelemme ja kauhistelemme inhimillisyyden tuntua sen luomuksissa.

Mutta mistä kertoo se, että ihmiskunnan on helpompi pitää tietoisena itse tekemäänsä algoritmien sarjaa kuin muita eläinlajeja? Käsityksissämme elää edelleen 1600-luvulta ponnistava kartesiolainen dualismi, jonka mukaan vain ihmisillä on tietoinen, tunteva mieli.

Kaukana on sellainen todellisuus, jossa ihmiset yleisesti ajattelisivat, että vaikkapa linnut ovat tietoisia itsestään ja ajatuksistaan tai että lehmät kokisivat samankaltaisia tunteita kuin ihminen. Tieteellistä todistusaineistoa näistä karttuu koko ajan, mutta intoilun määrä on huomattavasti vähäisempi kuin tekoälyn kohdalla.

Kun ihminen hämmästelee tekoälyn tuottamaa tekstiä tai kuvia, niiden inhimillisyyttä ja toisaalta niiden virheitä, hän hämmästelee oikeastaan itseään.

Ehkä se on ihmiskunnan perustarve.