Uusi pensseli
Tekoäly ja koneoppiminen ovat aikamme suuri teknologinen ja yhteiskunnallinen mullistus. Miten ne muuttavat taidetta?
10
MIN
Taideteoksen koko on 3,5 metriä kertaa 3,5 metriä. Se täyttää museotilan katosta lattiaan.
Teoksen ympärillä on valkoinen kehys, keskellä iso neliönmuotoinen led-näyttö, kuin maalauspohja.
Teos on periaatteessa video. Se kestää 19 minuuttia, jonka jälkeen se alkaa alusta. Isot kehykset synnyttävät kokemuksen kolmiulotteisuudesta.
Yhtäkkiä liike murtautuu ulos kehyksistä ja muuttuu unenomaiseksi kuvien virraksi ja nestemassaksi. Massan seasta kuoriutuu jotakin, mikä muistuttaa abstrakteja maisemia.
Samaan aikaan kuvista tunnistaa realistisia näkyjä, kuin jostain jo kadonneesta. Nurmikkoa. Peltoa. Meren. Palan sinistä taivasta.
Museotila katoaa ympäriltä. Hiljainen taustamusiikki leviää tilaan kuin liima.
Taiteilija Refik Anadol käyttää teostensa nimissä mielellään metaforia. Tämä teos on Koneharhoja: unelmia luonnosta.
”Moniaistinen kokemus, jolla muistella yhteisen maapallomme kauneutta”, hän on sanonut.
Tekoälydataveistos. Sellaisiksi Refik Anadol kutsuu digitaalisia teoksiaan. Tai datamaalauksiksi, data paintings.
Turkkilais-amerikkalainen Anadol on data- ja tekoälytaiteen pioneeri, tähtikin. Häntä pidetään yhtenä tämän hetken kiinnostavimpana tekoälytaiteilijana.
Koneharhoja: unelmia luonnosta -dataveistos on parhaillaan esillä Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa.
New Yorkissa modernin taiteen museossa MoMAssa on juuri auennut näyttely, jonne Anadol tuo tekoälyn avulla tekemänsä tulkinnan taiteen 200-vuotisesta historiasta. Joulukuussa odottaa Moskova. 37-vuotiasta taiteilijaa viedään ympäri maailmaa.
Refik Anadol sanoo tutkivansa teoksissaan luovuutta, joka syntyy koneen ja ihmisen kohtaamisesta.
Tällä hetkellä Anadol johtaa Los Angelesissa omaa studiota ja laboratorioita. Se tutkii tekoälyn uusia käyttötapoja ja mahdollisuuksia taiteessa. Hän on kerännyt ryhmänsä eri puolilta maailmaa.
Anadol uskoo, että ihminen voi opettaa koneen kuvittelemaan. Monien tutkijoiden ja taiteilijoiden on ollut vaikea niellä ajatusta.
Ainakin Anadolin omat dataveistokset osoittavat, että tekoälyn avulla on mahdollista luoda unenomaisia tiloja ja ympäristöjä, joita ei ole olemassa reaalimaailmassa. Mutta joita voisi olla. Jonkinlaisia hallusinaatioitako, ehkä? Koneiden luovaa voimaa?
Koneharhoja-dataveistoksen taustalla on monimutkainen teknologia, oppiva tekoäly ja valtavat datamassat.
Anadol on käyttänyt teoksensa tausta-aineistona yli 90 miljoonaa julkisesti internetissä saatavilla olevaa luonto- ja maisemakuvaa.
Hän on opettanut työryhmänsä kanssa tekoälyä luomaan kuvien pohjalta oman versionsa maisemamaalauksesta.
Anadol ei ole kuitenkaan pyrkinyt teoksellaan jäljittelemään todellista maisemaa, sanoo Arja Miller, Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn kuraattori EMMAsta.
”Taitelija on ollut pikemminkin kiinnostunut prosessista, liikkeestä ja kuvaksi tulemisesta.”
Millerin mielestä tekoäly voi olla taiteilijalle uusi, kiinnostava väline tai tekniikka. Jonkinlainen uusi sivellin. Erityisesti koneoppiminen on teknologia-alan kuumin käsite, jota on pidetty 2020-luvun teknologisena läpimurtona myös taiteessa.
Anadolin mukaan Koneharhoja-dataveistoksessa on mukana koneen tulkintaa ja kuvitelmaa.
”Tämä teos koettelee niitä rajoja, mihin taide pystyy. Ja mielikuvituksen rajoja”, Miller sanoo.
”Tämä on siinä mielessä kiinnostava teos, ettei tällaista taidetta ole voitu nähdä aiemmin. Koska tätä teknologiaa ei ole ollut olemassa.”
Refik Anadol innostui tekoälyn käytöstä taiteellisena työkaluna vuonna 2016. Silmienavaajana toimi Googlen ensimmäinen Artist and Machine Intelligence -ohjelma.
Taiteilijat alkoivat laajemmin hyödyntää oppivaa tekoälyteknologiaa vasta vuoden 2017 jälkeen.
Tekoälytaide yhdistetään nykyään useimmiten juuri dataohjattuihin koneoppimisalgoritmeihin. Tällaisia algoritmejä ovat esimerkiksi GANit (Generative Adversial Networks). GANit ovat neuroverkkoja eli tietojenkäsittelyn malleja, jotka kilpailevat keskenään ja kirittävät toisiaan.
Koneoppimisalgoritmin taika on siinä, että se oppii opetusmateriaalin pohjalta luomaan täysin uusia kuvia. Valmentajaneuroverkko ohjaa tuottajaneuroverkon tuloksia koko ajan paremmiksi.
Monille tekoälyä hyödyntäville taiteilijoille suuret datamassat on taiteen keskeinen materiaali, Anadolille se on julkisten tietokantojen kuvadata.
Osa taiteilijoista on opettanut algoritmejä myös omilla teoksillaan ja kuvillaan.
Tunnetuista tekoälytaiteilijoista Helena Sarin, Moskovassa syntynyt kuvataiteilija-insinööri, käytti aluksi datana omia piirroksiaan. Lontoolainen kuvataiteilija-tutkija Anna Ridler itse ottamiaan valokuvia.
Ridler tunnetaan Mosaiikkivirus-teoksestaan, jonka tietokannan hän on luonut tulppaanivalokuvistaan. Kukat reagoivat bitcoinin kurssivaihteluihin. Se on viittaus 1600-luvun tulppaanimaniaan, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä taloudellisista hintakuplista.
”Omien valokuvien käyttö antaa enemmän luovaa kontrollia lopputulokseen”, Ridler on perustellut.
Sittemmin tekoäly on osoittanut kykynsä generoida kelvollisia muotokuvia.
Edmond de Belamyn muotokuva (2018) lienee tunnetuin esimerkki GAN-algoritmeillä tehdystä nykytaiteesta.
Muotokuva esittää miestä, ehkä pappishenkilöä. Tyyli on lähinnä abstrakti. Tai ehkä teos on jäänyt ”tekijältään” hiukan kesken.
Onko teos maalaus, vaikea sanoa. Ympärillä on kultaiset kehykset. Teos on vedostettu kankaalle. Eniten hätkähdyttää teoksen alareunan signeeraus:
G D
Se on osa muotokuvan luoneen tekoäly-algoritmin kaavaa. Kaava on siis myös taideteoksen ”tekijä”.
Edmond de Belamyn muotokuvan taiteellinen arvo mitattiin Christie’sin taidehuutokaupassa lokakuussa 2018. Teos myytiin 432 000 dollarilla. Christie’s teki historiaa. Se oli ensimmäinen huutokauppakamari, joka myi tekoälyllä luodun muotokuvan.
Muotokuvan takaa paljastui pariisilainen kolmihenkinen kollektiivi Obvious. Se oli syöttänyt algoritmille ”opetusmateriaaliksi” 15 000 erilaista muotokuvamaalausta 1300–1900-luvuilta.
”Huomasimme, että muotokuvat tarjosivat meille parhaan tavan havainnollistaa ajatuksemme, että algoritmit kykenevät jäljittelemään luovuutta”, kollektiivin jäsen Hugo Caselles-Dupré on todennut.
Hyvin nopeasti Obvious-ryhmää syytettiin kuitenkin plagioinnista.
Joidenkin tutkijoiden mielestä juuri GAN-algoritmit tekevät tekoälystä luovan. Toiset pohtivat, muuttaako tekoäly taiteilijoiden luovuuden lopulta napin painallukseksi.
GAN-teknologian isänä pidetään amerikkalaista Ian Goodfellow’ta. Hän lanseerasi GANin käsitteen esseessään vuonna 2014.
Varsinainen teknologinen mullistus tapahtui vuonna 2017. Silloin yhdysvaltalainen grafiikkateknologiayhtiö Nvidia julkaisi GAN-mallin, jolla pystyi luomaan merkittävästi parempilaatuisia ja suuriresoluutioisempia kuvia, synnyttämään ”kuvahallusinaatiota”.
Innovaation takaa löytyi nelihenkinen suomalainen tutkijaryhmä, Helsingin Ruoholahdesta. Myös monien Refik Anadolin dataveistosten jäljet vievät sinne.
Jaakko Lehtinen seisoo Koneharhoja-teoksen edessä Espoon EMMAssa. Hän näkee Anadolin tekoälydataveistoksen nyt ensimmäistä kertaa.
”Tavattoman luovaa teknologian käyttöä. Tosi kekseliästä, tosi kaunista, vaikuttavaa, kerta kaikkiaan”, Lehtinen sanoo.
Hän on Suomen ensimmäinen tietokonegrafiikkaan keskittyvä professori Aalto-yliopistosta ja ohjelmistoyhtiö Nvidian tutkija.
Nvidian suomalaistutkijat nousivat rytinällä julkisuuteen kehittämällään GAN-mallilla, jonka avulla pystyy tuottamaan entistä realistisempia kuvia esimerkiksi ihmisistä, joita ei todellisuudessa ole olemassa. He syöttivät mallille kasvokuvia kansainvälisistä julkkiksista.
Vuonna 2020 työryhmä sai talouslehti Forbesin tekoälypalkinnon. Malli on herättänyt myös huolta siitä, voiko tekoälyllä tuottaa valeihmisiä.
Samaa mallia Anadol työryhmineen on käyttänyt Koneharhoja-teoksen pääalgoritmina. Se tuottaa teoksen taustalla olevat luontokuvat.
Ohjelmakoodi on kaikkien vapaassa käytössä. Myöskään Anadolilta ei ilmeisesti pyydetä lisenssimaksua, vaikka hän tekee teoksillaan miljoonia. Kuka tahansa voi imuroida koodin ja alkaa leikkiä sillä. Sitä käyttävät monet harrastajat ja ammattitaiteilijat.
Dataveistoksen päällä on jonkinlainen nestesimulaatio. Taustalla olevien maisemakuvien värit vaikuttavat siihen, mitä nestemassassa tapahtuu, Lehtinen avaa teosta.
”Mutta massan liike ja muodot on tehty jollakin toisella tekniikalla.”
”Niin, ja ne ovat Anadolin taiteellista näkemystä”, Arja Miller tarkentaa vieressä.
”Kyllä, juuri niin”, Lehtinen komppaa.
Tekoäly nostaa esiin kiinnostavan kysymyksen siitä, voiko tekoäly muuttaa taiteilijan ajatuksen suuntaa ja luovaa prosessia. Voiko kone siis olla luova, kuvitella?
Lehtinen ei pidä Anadolin konehallusinaatio-metaforaa huonona. Hän silti korostaa, että koneella ei ole omaa tahtoa tai päämäärää. Kone ei voi olla hänen mielestään luova.
Tai jos näin on, tarvitaan filosofista keskustelua siitä, mitä luovuus ylipäätään on.
Kone ei myöskään tiedä mitään siitä, onko kuva hieno tai onko siinä jotakin merkittävää, hän toteaa.
”Refikinkin teos on ihmisen luoma prosessi, jossa kone ja ohjelmat ovat vain työkaluja”, hän sanoo.
Kun kaikkea on äärettömästi, kuratointi ja valikointi on koko ajan tärkeämpi tapa löytää mielenkiintoiset, hienot, koskettavat ja merkitykselliset asiat.
Nvidian tekoälymallit voivat kuitenkin sisältää luovuuden mahdollisuuden.
Lehtisen mukaan mielenkiintoisia juttuja syntyy usein silloin, kun malleja ”pusketaan koulutusalueensa ulkopuolelle”.
”Silloin ulos tulee kuvia, jotka ovat ’rikki’ tosi mielenkiintoisella tavalla.”
Kukaan ei tiedä, mitä tekoälyteknologiassa tapahtuu huomenna. Jaakko Lehtinen tekee vertauksen biologiasta tuttuun cambrian explosion -käsitteeseen, lajikirjon yhtäkkiseen räjähtämiseen.
”Nyt on menossa jotain vastaavaa tekoälyn ja taiteen risteyksessä.”
Murroksen taustalla on hänen mukaansa kaksi suurta teknologista kehitystä.
Toisaalta digitaalisten kuvankäsittelyohjelmien, kuten Photoshopin, valtava kehittyminen. Toisaalta uudet tekoälyohjelmat, jotka pystyvät tuottamaan kirjoitetusta tekstistä fotorealistisia kuvia.
Tekoälytyökalut, kuten Dall-E-2, Midjourney tai Stable Diffusion, ovat uusin mullistus avoimen tekoälyn kentällä. Niiden avulla lähes kuka tahansa voi periaatteessa ryhtyä vaikkapa kuvittajaksi.
Lehtisen mukaan tekstistä kuvia tuottavat mallit ovat tällä hetkellä myös tutkimuksessa ”kuuminta hottia”. Niistä on tulossa aivan uskomattomia työkaluja kuvien luomiseen ja muokkaamiseen, hän arvioi.
”Samalla ne ovat myös voimakkaita työkaluja kuvataiteen tekemiseen.”
Kuitenkin tekoälyssä ja uusissa tekoälymalleissakin piilee vaaroja.
On puhuttu tekaistuista mutta aitoja muistuttavista deepfake-videoista, toisaalta monimutkaisista tekijänoikeudellisista ja eettisistä kysymyksistä.
”On täysin varmaa, että tekstistä kuvia tuottavat uudet mallit on koulutettu datalla, joka sisältää tekijänoikeussuojan alaista materiaalia”, Lehtinen sanoo.
Tekoälyteokset ovat voittaneet taidekilpailuja. Syksyllä 2022 Jason M. Allen voitti Coloradossa taidekilpailun Théâtre D’opera Spatial -teoksellaan.
Hän oli luonut teoksen Midjourney-tekoälyohjelmalla, joka synnyttää kuvia ihmisen sanallisten ohjeiden mukaan. Teos voitti digitaalisen taiteen sarjan. Vaikka muutkin osallistujat hyödynsivät teknologiaa, tekoälyn käyttö hermostutti taiteilijat.
”Se on ohi. Tekoäly voitti. Ihmiset hävisivät”, Allen kommentoi New York Times -lehdessä voiton jälkeen.
”Taide on kuollut, tyypit.”
Tekoälyä on sovellettu myös musiikissa ja musiikkivideoissa. Suomalaisen Sin Cos Tan -yhtyeen tuoreessa musiikkivideossa tekoäly hyödyntää erilaisia kuva-aiheita ja tyylejä tunnetuilta taiteilijoilta.
Kuraattori Arja Millerin mielestä uusissa tekoälytyökaluissa on olennaista se, syntyykö niillä kiinnostavaa taidetta. Vaarana on, että kaikki teokset muistuttavat toisiaan, kun samoja ohjelmia käytetään toistuvasti.
Toisaalta hän uskoo, että Dall-E-2-tyyppiset tekoälyohjelmat voivat synnyttää taiteessa myös vastaliikkeen. Hän sanoo jo näkevänsä kentällä trendin, palaamisen teknologiasta takaisin enemmän käsityöhön.
”Tämä on jo nähtävissä joidenkin nykytaiteilijoiden tekemisessä. Halutaan tehdä taidetta kollektiivisesti, maanläheisesti ja planeettaa säästäen.”
Refik Anadol teki Koneharhoja: unelmia luonnosta -dataveistoksen alun perin vuonna 2021 König Galleryyn, Berliiniin. Silloin hän käytti tausta-aineistona yli 300 miljoonaa julkisesti käytettävissä olevaa luontovalokuvaa. Se oli suurin joukko raakaa luontokuvadataa, joka oli koskaan kerätty yhtä taideteosta varten. Teos oli kookas, kymmenen metriä kertaa kymmenen.
EMMAn taidemuseossa pienemmän Koneharhoja-teoksen edessä uppoaa jonnekin toden ja fantasian välimaastoon.
Ehkä teknologia ja tekoäly tarjoavat taiteilijalle välineen nähdä maapallon luonto tai kaupunkiympäristö eri tavalla, jopa ihmissilmää tarkemmin.
Tekoälyn avulla voi parhaimmillaan tehdä näkyväksi jotain jo kadonnutta tai katoavaa. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta.
Lähes kahdenkymmenen minuutin jälkeen Koneharhoja-teoksen edessä olo on oudon rauhallinen, lähes meditatiivinen.
Kuin ”todellisen” luontokokemuksen jälkeen. Unelmia luonnosta tuntuu kauniilta metaforalta mutta samalla pelottavalta tulevaisuudenvisiolta.
Refik Anadolin Koneharhoja: unelmia luonnosta sekä Anna Ridlerin Mosaiikkivirus ovat esillä EMMAn Nykyaikaa etsimässä -näyttelyssä 15.1.2023 asti.