Koira ei hauku kaikkia
Tarvitaan lisää tutkimusta selvittämään, luoko politiikan journalismi uusia ristiriitoja vai heijastaako se yhteiskunnan muutosta.
Poliittinen lehdistö on palannut Suomeen Iltalehden muodossa, väittävät emeritusprofessorit Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas Kanava-lehdessä.
He ovat analysoineet Iltalehden kirjoittelua hallituksesta ja oppositiosta vuosina 2018–2019 ja 2021 ja havainneet selvän mielipiteellisyyden ja poliittisen jyrkkyyden kasvun. Vallan vahtikoira ei ole haukkunut samalla ärhäkkyydellä Juha Sipilän ja Sanna Marinin hallitusten kohdalla: Iltalehti puolusti porvarihallitusta ja moitti oppositiota, mutta on kritisoinut Sdp:n johtamaa hallitusta ja tukenut kokoomusta esimerkiksi pääkirjoituksissa.
Emeritusprofessorien mukaan poliittiset sympatiat ja antipatiat näkyivät mielipidetekstien lisäksi myös uutisjutuissa, joskin lievemmin.
Tutkimustulos kyseenalaistaa vakiintuneen käsityksen, jonka mukaan suomalaiset uutismediat jakavat suhteellisen samanlaisen maailmankuvan. Sillä on selitetty suomalaisten eurooppalaisittain korkeaa medialuottamusta.
Löydös haastaa myös aiempaa tutkimusta.
Kun Vallan virrat -hankkeessa analysoimme vuosien 2015–2016 kilpailukykysopimus-uutisointia, yli 4 000 artikkelin aineistomme korosti pikemminkin uutismedian homogeenisuutta kuin polarisaatiota. Iltalehden uutis- ja mielipidejournalismissa esiintyi jonkin verran enemmän arvottavaa, tunnevoimaista kieltä, mutta lehdessä pääsivät ääneen hallitus ja oppositio samalla tavalla kuin Ylellä, Helsingin Sanomissa tai STT:n uutisvirrassa.
Luostarinen ja Salokangas liittävät kasvaneen kärjekkyyden mediatalouteen ja verkkoanalytiikkaan.
Iltapäivälehtiä ei nykyisin myydä viihdepainotuksin vaan lukijoita koukutetaan politiikan uutisvirralla ja kärkevällä, voimakkaasti kantaa ottavalla ja yhteiskunnan ristiriitoja korostavalla journalismilla.
Polarisaatio on hyvä bisnes, kun sekä kannattajat että vastustajat lukevat.
Lisätutkimuksia ja vertailevia aineistoja tarvitaan vastaamaan kysymykseen, onko Iltalehti poikkeus vai ilmentääkö se laajempaa trendiä.
Mutta miten vastata muna vai kana -dilemmaan: tuottaako kärjekäs uutisointi polarisaatiota vai kanavoituvatko yhteiskuntaa halkovat jakolinjat uutistarjontaan?
Kumpi tuli ensin, jutut vai lukijat?