Puheenvuoro Kanavassa: Iltalehden poliittinen jyrkkyys on kasvussa, sanovat professorit tutkimukseensa vedoten

Pääministeri Sanna Marin on tunteita herättävänä poliitikkona aarre iltapäivälehdistölle. Kuinka tasapuolisesti media käsittelee poliitikkoja?

mediakritiikki
Teksti
Heikki Luostarinen Raimo Salokangas

Pääministeri Sanna Marin on tunteita herättävänä poliitikkona aarre iltapäivälehdistölle, josta on muodostunut koko kansan tavoittava julkisuuskoneisto. Mediakohuja tarvitsevan uutismedian poliittinen jyrkkyys on kasvussa, mutta se ei kohdistu tasapuolisesti kaikkiin puolueisiin, kirjoittavat Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas Kanava-lehden numerossa 4/2022. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

Moni meistä vilkuilee pitkin päivää puhelimestaan iltapäivälehtien uutisia. Sitten osuu silmiin otsikko: Marin potki toimitusjohtajaa munille. Tai toinen: Marin nuolee julkkisten persettä. Tai kolmas: Marin tapasi palkkamurhaajan.

Pakkohan jutut on avata ja lukea, olipa sitten huvittunut tai raivoissaan. Otsikot julkaissut Iltalehti kiittää.

Iltapäivälehtien uusi asema tuo mieleen Yleisradion tv-uutiset yhtenäiskulttuurin aikaan.
Ne ovat hieman huomaamatta nousseet Suomen mediakentässä asemaan, jota niillä ei koskaan ennen ole ollut. Ne ovat lähes koko kansan tavoittava yleisjulkisuus, joka vertautuu ammoisiin Ylen puoli yhdeksän uutisiin: samat uutiset kahdelta kanavalta. Niin Iltalehti kuin Ilta-Sanomat tavoittavat kumpikin viikossa kolme miljoonaa suomalaista, kun Helsingin Sanomat yltää vain 1,6 miljoonaan.

Samalla tavoin kuin Ylen uutiset aikanaan, iltapäivälehdet ovat nyt arkemme matkakumppaneita ja yhteisten puheenaiheiden tuottajia. Niiden kulutuspiikit seuraavat työmatkojen ja työajan rytmiä ja niistä suomalaiset saavat usein uutisensa ensimmäisenä. Sillä, joka on ensimmäinen, on valtaa vaikuttaa siihen, mistä puhutaan ja miten puhutaan.

Iltapäivälehdet ovat siirtäneet viime vuosina sisällön painopistettä viihteestä politiikkaan, ja Iltalehti on panostanut tutkivaan journalismiin. Lukijat ovat palkinneet tämän kasvaneella kiinnostuksella ja arvostuksella. Keltaisen lehdistön maine alkaa olla vain muisto, sillä iltapäivälehtiä ei enää osteta kaupan kassalta lööpin houkuttelemana. Ne ovat uutisten tuottajia siinä kuin muukin uutismedia.

Asemaa ei kuitenkaan ole saavutettu kunnanvaltuuston kokousuutisilla. Lehdet ovat kopioineet Yhdysvalloissa toimivaksi osoittautuneen mallin: kärkevä, voimakkaasti kantaa ottava ja yhteiskunnan ristiriitoja korostava journalismi myy. Donald Trump oli aarre niin Yhdysvaltain konservatiiviselle kuin liberaalille uutismedialle.

Sanna Marin (sd) on ollut Suomen iltapäivälehdille kultaisella nauhalla solmittu lahjapaketti. Hän on valovoimainen ja tunteita herättävä poliitikko, jota Trumpin tavoin voi ihailla tai inhota, mutta kaikki hänestä kirjoitettu kuitenkin luetaan.

Iltapäivälehdet tietävät tämän tarkasti, sillä ne ovat panostaneet paljon verkon analytiikkaan ja sisällön personointiin. Lehti tietää, mitä luemme, milloin luemme, kuinka kauan luemme ja missä luemme. Ja siten sen, millaisia ihmisiä olemme.

Sen mukaan valikoituvat jutut, joita meille ehdotetaan. Emme lue enää samaa paperista sanomalehteä, vaan yhä enemmän oman käyttäjädatamme pohjalta tuotettua verkkoversiota.

1900-luvun avoimesti puoluekantaista lehdistöä seurasi piiloutunut poliittisuus.
Suomalainen sanomalehdistö syntyi puoluelehdistönä, jossa lähes jokainen päivälehti oli jonkin puolueen äänenkannattaja.

Alueelliset valtalehdet alkoivat 1980-luvun lopulla luopua muodollisista puoluesiteistään, viimeinen vuonna 2002, ja nykyisin kaikki sanomalehdet ovat sitoutumattomia ja muutama puoluelehti jatkaa aikakauslehtenä. Kuitenkin hieman kuin jälkikuvana sanomalehdet usein yhä tuntevat hengenheimolaisuutta vanhaa puoluettaan kohtaan.

Aatteellinen tausta ei luonnollisesti yksin ratkaise lehden poliittisen sympatian suuntaa, vaan myös ajan yleinen ilmapiiri, omistajat, tärkeimpien kohdeyleisöjen ajattelutapa, lehden brändi ja joskus yksittäiset toimittajatkin vaikuttavat.

Suomalaisen uutisvälityksen rungon muodostavat edelleen verkossa ja painettuina ilmestyvät sanomalehdet ja televisio. Reuters-instituutin vuoden 2021 raportin mukaan perinteisen uutismedian verkkosivuja ja sovelluksia seuraa 81 prosenttia suomalaisista, ja 71 prosenttia sanoo menevänsä uutisia etsiessään suoraan niille. Useimmissa muissa maissa verkkouutisiin päädytään sosiaalisen median kautta tyypillisemmin kuin Suomessa.