Miten rahat pitäisi käyttää?

Ulkomaiset vaikutteet näkyvät nykyään kaikessa politiikassa.

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) tekemä budjettiesitys oli poliittinen keskustelunavaus, jossa on paljon samoja teemoja kuin yhdysvaltalaisissa väittelyissä.

Lähiviikkoina hallitus sitten pohtii ehdotettuja säästöjä ja niiden vaihtoehtoja. Se kuitenkin tiedetään, että leikkaukset eivät kohdistu puolustusmenoihin. Siihenkin selitys löytyy Yhdysvalloista.

Nato-maat sitoutuivat kesällä kasvattamaan puolustumenojaan. Päätöksen perimmäinen syy ei kuitenkaan ollut Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin miellyttäminen vaan eurooppalaisten maiden aito tarve parantaa omaa puolustustaan.

Vanha manner ei voi enää laskea entiseen tapaan Atlantin takaa tulevan sotilaallisen voiman varaan. Alaska saattaa opettaa eurooppalaisia tällä viikolla.

Siksi rahaa kuluu puolustukseen, myös suomalaisilla. Eurot pitäisi käyttää viisaasti.

Maailman tunnetuin talouslehti Financial Times alkoi julkaista vuonna 1967 yhden sivun kokoista palstaa ”How to spend it”. Nimessä oli kuivaa brittihuumoria. Kun koko muu lehti keskittyi kertomaan, miten yritykset ja kansantalouden ansaitsevat rahaa, jossain piti kertoa, miten se kulutetaan.

Nykyään lehden välissä ilmestyy menestyvä viikkoliite HTSI, jossa esitellään kaikenlaista kallista kuten veneitä, kiinteistöjä, vaatteita ja autoja.

Suomi voisi nyt ottaa briteistä mallia ja kysyä, miten kasvavat puolustusmäärärahat kannattaa käyttää. Vastaukseksi tuskin riittää, että jossain on valmis lista hankinnoista ja niiden kiireellisyysjärjestyksestä.

Ukrainan esimerkistä voi oppia paljon. Nykyaikaisessa sodankäynnissä on yllättävän paljon vanhoja piirteitä, kun hyökkääjä ei piittaa edes omista tappioistaan ja kuluttaa rautaa minkä ehtii.

Samalla rinnalle on tullut runsaasti uutta: drooneja, valtava määrä tiedustelutietoja ja luovia ratkaisuja. Yhteiskunnan horjuttajan torjunnassa pitää olla nopea.

Puolustajat tarvitsevat innovaatioita. Innovatiivisuus ja ketteryys eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen perinteisesti hierarkkisesta armeijasta. Rahaa kannattaa käyttää innovaatiojärjestelmän rakentamiseen.

Suomalaisessa tavassa toimia on onneksi piirteitä, joita voi vahvistaa. Oman järjen käyttö on ollut sallittua myös hierarkian alimmilla portailla. Sotilaiden ja siviilien yhteistyöllä on pitkät perinteet. Varusmiesten erityisosaamista on opittu hyödyntämään.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten koko Suomi kokonaisuutena pystyy varautumaan vaikeita aikoja varten. Osa rahasta kuuluu kalliisiin kalustohankintoihin, mutta myös siitä täytyy huolehtia, että toimintatavat uudistuvat ja koko yhteiskunta vahvistuu.

Ajattelua ei pidä pysäyttää siihen, missä puolustusmenojen tilastointi päättyy. Poliitikot voivat monin tavoin edesauttaa sitä, että ihmiset kokevat oman maansa puolustamisen arvoiseksi.

Silloin puhutaan sellaisista henkisistä käsitteistä kuin reiluus, oikeudenmukaisuus ja tulevaisuudenusko. Niitä ei mitata prosenttiyksiköillä, mutta niihin kätkeytyy lopulta paljon voimaa.