Republikaaneille Pyrrhoksen voitto?

Yhdysvaltain liittovaltio avautuu. Syntynyt sopu liittyy amerikkalaisten terveydenhuoltoon eikä välttämättä käänny republikaanien voitoksi, kolumnisti kirjoittaa.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
2 MIN

Seitsemän demokraattisenaattoria sekä Mainen osavaltion riippumaton senaattori Angus King äänestivät tällä viikolla liittovaltion avaamisen puolesta. Heidän äänillään republikaanien ajama menopaketti raahattiin senaatissa maaliin.

Edustajainhuoneen äänestys ja presidentti Donald Trumpin allekirjoitus lienevät enää muodollisuus. Yhdysvaltain liittovaltio on kaikella todennäköisyydellä aukeamassa yli kuukauden tauon jälkeen.

Demokraatit eivät lopulta saaneet neuvotteluissa muuta kuin lupauksen, että terveydenhuollon rahoituksesta äänestetään pikaisesti. Puolueen vasen laita on ilmaissut tyrmistystä riveistä livenneitä senaattoreita kohtaan. Episodin poliittinen loppusaldo on kuitenkin vielä laskematta.

Liittovaltion sulkemisen poliittisten vaikutusten analysointi on kuin kaleidoskoopin kuvailemista. Konkreettiset ja ideologiset vaikutukset ovat monisyisiä ja koskettavat amerikkalaisia eri tavoin eri tilanteissa.

Eniten liittovaltion sulkemisesta kärsivät tälläkin kertaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat amerikkalaiset. Liittovaltion ruoka-avun loppuminen oli juuri johtamassa oikeaan nälkään köyhimmissä perheissä.

Miljoonat ilman palkkaa jääneet amerikkalaiset eivät kaikki olleet hyvin palkattuja lennonjohtajia tai hallinnon työntekijöitä. Suuri osa heistä oli talonmiehiä, siivoojia, vartijoita tai muita tilipussista toiseen eläviä duunareita.

Demokraattien strategit, median kommentaattorit ja politiikan aktiiviseuraajat kiistelevät, tekivätkö riveistä loikanneet demokraatit viisaasti ja mikä vaikutus heidän toimillaan on. Monien yhdysvaltalaisten arjessa liittovaltion avaaminen on kuitenkin helpotus.

Kiitospäivä, amerikkalaisen kalenterin ehkä tärkein juhlapyhä, on 27. marraskuuta. Kuluu pari viikkoa ennen kuin lentokentät, palkkojen maksu ja muut liittovaltion toiminnot ovat palanneet lähelle normaalia. Kriisin jatkuminen ja vaikutukset kiitospäivään olisivat voineet nostattaa uuden poliittisen raivon aallon. Seuraukset molemmille puolueille olisivat olleet vaikeita ennustaa.

Sovittu suora äänestys terveydenhoidon rahoittamisesta saattaa olla republikaaneille Pyrrhoksen voitto. Jos he äänestävät rahoitusta vastaan, sairausvakuutuksen hinta nousee rakettimaisesti, jopa moninkertaistuu. Miljoonilla ei olisi siihen enää varaa ja kymmenille miljoonille muille raha olisi pois jostain muualta.

Tämä iskee kovimmin republikaanien hallitsemiin köyhempiin osavaltioihin.

Nyt voimassa oleva sopimus kestää vain vuoden loppuun, ja seuraava taistelu saattaa olla aivan nurkan takana. Terveydenhoito pysyykin politiikan keskiössä ennen ensi vuoden välivaaleja, mikä on demokraateille eduksi.

Kiistalla on yksi selkeä häviäjä. Senaatin demokraattien johtaja Chuck Schumer on osoittautunut huonoksi viestijäksi, joka ei osaa pitää omia rivejään kurissa. Senaatin demokraattien hajaannus osoittaa Schumerin heikkouden. Aika ja nykyinen poliittinen kulttuuri ovat ajaneet pian 75 vuotta täyttävän newyorkilaisen ohi.

Schumerin kohtalosta huolimatta on vaikea kuvitella kiivasta demokraattien monen rintaman sisällissotaa. Puolueen molemmat siivet ovat sitoutuneita terveydenhoidon turvaamiseen. Republikaanien dramaattisen oikeistolainen talouspolitiikka on ainakin toistaiseksi yhdistänyt demokraattien molemmat laidat.