Marko Maunula: Mitä sosialistin esivaalivoitto kertoo populismin tilasta New Yorkissa ja Yhdysvalloissa?

Demokraattipuolueen vasemmistosiipi saa uutta virtaa New Yorkin esivaalituloksesta, kolumnisti kirjoittaa.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
3 MIN

New York Cityn pormestarikisassa demokraattipuolueen äänestäjät valitsivat viime viikolla esivaaleissa Zohran Mamdanin ehdokkaakseen. Intialais-ugandalaisten vanhempien poika syntyi Ugandassa, vietti varhaislapsuutensa Etelä-Afrikassa ja muutti Yhdysvaltoihin seitsemänvuotiaana. Mamdani on uskonnoltaan muslimi.

Osavaltiotason poliitikko nousi voittoon nuorten aktivistien äänillä. Voitto selittyy suureksi osaksi myös heikoilla vastustajilla. Toinen kärkiehdokas, seksuaalisissa ahdistelusyytöksissä ryvettynyt ex-kuvernööri Andrew Cuomo joutui eroamaan virastaan vuonna 2021.

Mamdani on erinomainen puhuja. Hän osaa käyttää kyynärpäitään, mutta tarjoaa kuulijoilleen myös vetoavia sloganeita ja mukavan miehen charmia. Sekoitus on vetoava. Entisen hip hop -artistin verbaalinen tyyli vetoaa nuoriin äänestäjiin. Paketin täydentää kuvauksellinen ulkonäkö.

Ideologisesti Mamdani on jäsenkirjaa kantava sosialisti ja eroaa Donald Trumpista dramaattisesti. Heidän poliittisissa toimintatavoissaan on kuitenkin paljon samaa. Pohjimmiltaan heidät on veistetty samasta populistisesta puusta. Molemmat tarjoavat helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

Mamdani haluaa avata kaupungin omistamia ruokakauppoja New Yorkin jokaiseen viiteen kaupunginosaan ja uskoo niiden laskevan elintarvikkeiden hintoja. Hän haluaa tehdä julkisesta bussiliikenteestä ilmaista, säännellä vuokria nykyistä aggressivisemmin sekä vaikeuttaa Trumpin hallinnon maahanmuuttoviranomaisten toimintaa kaupungissa.

Kuten Trumpilla, myös Mamdanilla on vahvoja ja vastustajia pöyristyttäviä mielipiteitä asioista, jotka eivät aina kuulu hänen virkatehtäviinsä. Mamdani on vaatinut poliisin rahoituksen lopettamista, puolustanut radikaalien anti-Israel aktivistien kansanmurhaan viittaavia sloganeita, ja luvannut pidättää Bibi Netanjahun, jos Israelin pääministeri saapuisi New Yorkiin.

Molempien ymmärrys politiikasta kehittyi seuraamalla New York Cityn aggressiivista ja nopeasti tempoilevaa, armottoman median ja darwinistisen kamppailun leimaamaa poliittista kulttuuria. He ymmärtävät heimoajattelun, yksinkertaistettujen argumenttien ja kahtiajaon voiman.

New York City on oma todellisuutensa ja sen politiikka harvoin heijastaa tai ennustaa Yhdysvaltojen mantereenlaajuisia trendejä. Mamdanin voitosta on turha tehdä pitkälle meneviä, kansallisen tason ennustuksia.

Esivaalitulos on silti merkki populismin vetovoimasta nykyisessä amerikkalaisessa politiikassa. Vasemmistolaisen ja oikeistolaisen populismin eteneminen jatkuu Trumpin ja Bernie Sandersin viitoittamalla tiellä.

Demokraattien sisäinen taistelu byrokraattisiiven sekä nuorten populisti-idealistien välillä on vasta alussa. Puolueen vasemmisto saa uutta virtaa New Yorkin vaalituloksesta. Mamdani lähtee varsinaiseen pormestarikilpailuun myötätuulessa.

Itse pormestarinvaalista tullee kilpailevien populistien välinen koitos. Mamdani saa vastaansa republikaanien kandidaatti Curtis Sliwan. New Yorkin katuja 1970-luvulla partioineen Guardian Angels -järjestön perustaja Sliwa on värikäs populisti ei-trumpilaisesta koulukunnasta.

Kahden kiistellyn hahmon kisa antaa mahdollisuuden kisan kolmannelle kandidaatille. Juristi James ”Jim” Walden on riippumaton ehdokas, joka painottaa olevansa keskitien poliittisesti sitoutumaton hallintomies, joka on kiinnostuneempi käytännöllisestä johtamisesta kuin ideologisesta melskaamisesta.

Kisa New York Cityn johtajuudesta on vuoden 2025 mielenkiintoisin poliittinen tapahtuma Yhdysvalloissa. Se ei mittaa koko kansakunnan pulssia, mutta antaa hieman viitteitä populismin tilasta Yhdysvalloissa.

Mamdanin voitto vahvistaisi vasemmiston kättä demokraattien sisäisissä kiistoissa. Waldenin voitto olisi argumentti pragmaattisen keskitien politiikan puolesta. Sliwan nousu New York Cityn johtoon olisi yksi pieni naula lisää perinteisen politiikan arkkuun.