Aika keksiä omia ideoita

”Kasvoit Suomessa? Eikös se ole maailman onnellisin maa? Miksi ihmeessä asut täällä?”

Kysymys tulee eteen silloin tällöin kun tapaan uusia ihmisiä. Keskustelunavauksen perusteella voi tehdä melko turvallisen oletuksen tuoreen tuttavan poliittisesta maailmankuvasta.

Pohjoismaisten yhteiskuntien ihailu on iso osa amerikkalaisen vasemmiston identiteettiä ja ajattelua.

He lukevat eri kansainvälisistä vertailuista, kuinka Pohjoismaat ovat onnellisimpia, tasa-arvoisimpia, ympäristötietoisimpia, parhaiten koulutettuja ja kaikin puolin ihanteellisimpia yhteiskuntia maailmassa.

Se, että joku vaihtaisi heidän mielikuviensa ihanneyhteiskunnan Yhdysvaltojen taloudelliseen darwinismiin ja pöyristyttävään politiikkaan, saa hyvät liberaalit ymmälleen. Monet heistä ovat ainakin puoli­vakavissaan pohtineet muuttoa Eurooppaan republikaanien vaalivoittojen jälkeen.

Jokakesäinen Suomen ja Ruotsin vierailumme saa myös minut ja vaimoni ihailemaan tämän päivän Pohjolan vaurautta, humaania yhteiskuntaa, puhtautta ja positiivista yhteisöllisyyttä.

Tämä kaikki tuskin olisi kuitenkaan mahdollista ilman Yhdysvaltojen mittavaa roolia maanosan elämässä.

Eurooppalaiset ovat viime vuosina kunnolla havahtuneet siihen, kuinka riippuvainen heidän turvallisuutensa on Yhdysvalloista.

Mutta tiedostavatko eurooppalaiset riippuvuutensa amerikkalaisesta innovatiivisuudesta ja kovemmasta kapitalismista? Ja ennen kaikkea: tiedostavatko amerikkalaiset sen itse?

Eurooppalainen yhteiskuntamalli on paljon velkaa amerikkalaiselle turvallisuudelle, mutta myös amerikkalaiselle kapitalismille. Tämä unohtuu monilta Eurooppaa ihailevilta amerikkalaisilta siinä missä­ eurooppalaisiltakin. Yhdysvaltojen dynaamisuus ja innovatiivisuus ovat ruokkineet myös eurooppalaista taloutta, osaltaan mahdollistaen maanosan hyvinvointivaltiot.

Eurooppa-rinnastuksista on tullut amerikkalaisen vasemmiston poliittinen riippakivi ja vaalimenestyksen jarru.

Bernie Sandersin ja Alexandria Ocasio-Cortezin kaltaiset vasemmistopopulistit ylistävät pohjoismaisia yhteiskuntia ja niiden terveydenhoitoa sekä hyvinvointivaltiota ja kritisoivat seuraavassa hengenvedossa amerikkalaista yhteiskunta-ajattelua.

Maltilliset äänestäjät katsovat Yhdysvaltojen talout­ta ja sen kiistatonta dynaamisuutta ja kyseenalaistavat vasemmistopopulistien vision kotimaastaan. Keskitien demokraatit ja maltilliset demokraatit tiedostavat ongelmat mutta näkevät vertailujen kääntyvän kokonaisuudessaan Yhdysvaltojen eduksi.

Toistuva Amerikka-kritiikki hiertää myös heidän sisäistä patrioottiaan.

Myös Donald Trump on perustanut poliittisen nousunsa toistuvaan Yhdysvaltojen kritiikkiin, mutta se perustuu pohjimmiltaan amerikkalaiseen poikkeuksellisuuteen.

Siinä missä vasemmistolaiset tarjoavat uutta ja vierasta yhteiskuntamallia, Trump tukijoineen haluaa palata ”puhtaampaan” ja nostalgiseen amerikkalaisuuteen.

Amerikkalaisen poikkeuksellisuuden olemassaolosta voi väitellä vaikka maailman tappiin, mutta usko siihen ohjaa kymmenien miljoonien amerikkalaisäänestäjien ajattelua. Mielikuva muuttuu vaaliuurnilla todellisuudeksi.

Useimmat amerikkalaiset ovat hyviä vastaanottamaan rakentavaa kritiikkiä maastaan. Valmius ruotia maan historiaa, taloutta ja kulttuuria kovallakin kädellä on eräs amerikkalaisen akatemian ja yhteiskunnan vahvuuksista.

Samaan aikaan amerikkalaiset ovat ansaitusti ylpeitä roolistaan maailmantalouden veturina, modernin kulttuurin suunnannäyttäjänä ja läntisen maailman pelastajana niin natsismilta kuin kommunismiltakin.

Amerikkalainen vasemmisto tarvitsee amerikkalaisia ideoita ja ratkaisumalleja, jotka perustuvat maan omaan kulttuuriin ja ajatuksiin yksilön ja yhteiskunnan suhteesta. Varsinkin nyt, trumpilaisen leimakirveen heiluttelun aikakaudella, opposition on valittava sanansa ja strategiansa huolella.

Tämän vuoden itsenäisyyspäivästä alkoi odotus ensi vuoteen ja Yhdysvaltojen 250-vuotisjuhlaan. Jalkapallon MM-kisojen isännöinti sekä marraskuun 2026 välivaalit ovat tulossa. Odotettavissa on amerikkalaisuuden hehkutuksen näkyvä vuosi.

Demokraattien valtavirran, vasemmistosta puhumattakaan, on tapojensa vastaisesti syytä haistella ajan henkeä tarkalla nenällä.