Alaskan opetukset

Alaskan Anchoragen huipputapaaminen osoitti jälleen kerran presidentti Donald Trumpin ulkopolitiikan ailahtelevaisuuden sekä Euroopan tarpeen nostaa profiiliaan.

Ennen tapaamista jotkut kommentaattorit manasivat esiin Münchenin vuoden 1938 tai Jaltan vuoden 1945 haamuja. Ajatus suurvalloista pilkkomassa Ukrainaa ja sorkkimassa Euroopan rajoja ei ollut mahdoton, varsinkin Trumpin vihjatessa mahdollisista aluevaihdoista Venäjän ja Ukrainan välillä.

Kylmän sodan aikana eurooppalaiset tottuivat ajatukseen Neuvostoliitosta ja Yhdysvalloista neuvottelemassa mantereen ja maailman turvallisuudesta sekä tulevaisuudesta.

Läntiset johtajat hyväksyivät tilanteen ja tyytyivät vaikuttamaan taustalla sekä kommentoimaan huipputapaamisia kotimaisille yleisöilleen. Yhdysvallat kuitenkin ajoi läntisten demokratioiden asiaa.

Nyt eurooppalaiset ovat perustellusti huolissaan, kun laajentumishaluinen diktaattori ja diktaattoria selvästi ihaileva Yhdysvaltojen presidentti tapaavat. Helsinki 2018 on tuoreessa muistissa.

Tapaaminen osoitti, ettei Trump ole päässyt irti Vladimir Putinin fanituksesta. Kovat puheet ennen tapaamista sulivat leveään hymyyn ja lämpimään kädenpuristukseen punaisella matolla.

Kun vertaamme Trumpin tapaamista Putinin kanssa Volodymyr Zelenskyin kohteluun Valkoisessa talossa viime helmikuussa, on helppo nähdä kumpaa johtajaa Trump kunnioittaa enemmän.

Vaikka lupausta tulitauosta ei tullut, Trump unohti aikaisemmat uhkauksensa sanktioista, jos Putin jatkaa siviilien tappamista. Ukrainan sotaan tapaaminen ei tuonut mitään välitöntä muutosta.

Tapaamisen jälkeen Trump kerskui Fox Newsille, kuinka Putin sanoi postiäänihuijauksen johtaneen Trumpin tappioon vuoden 2020 vaaleissa, ja kuinka Ukrainan sotaa ei olisi syttynyt vuonna 2022, jos Trump olisi voittanut vaalit.

Kokenut KGB-mies tietää mitä nappeja painaa jatkuvaa hyväksyntää etsivän ja erehtymättömyyttään julistavan miehen kanssa. Tämän päivän amerikkalaisen ulkopolitiikan impulsiivisuus paljastui jälleen kerran.

Ulkopolitiikka on amerikkalaisen politiikan unohdettu lapsipuoli, johon kansakunta ei kiinnitä huomiota muuten kuin kriisien yhteydessä.

Kolikon kääntöpuoli on, että Foggy Bottomin, Yhdysvaltain ulkoministeriön, kokeneet asiantuntijat ovat saaneet työskennellä melko rauhassa, tarjoten vankkaa dataa ja valtaosin luotettavia analyysejä kansainvälisestä tilanteesta.

Trump on muokannut amerikkalaista ulkopolitiikkaa myötäilemällä diktaattoreja. Hän on myös ajoittain sivuuttanut ulkopoliittisen virkakunnan ja palkannut tilalle ystäviään liike-elämästä.

Steve Witkoff, Trumpin Lähi-idän erikoislähettiläs, on taustaltaan kiinteistösijoittaja. Hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta diplomatiasta, mutta hän omistaa mittavia sijoituksia Lähi-idässä.

Helmikuussa Trump teki Witkoffista myös yhteyshenkilönsä Moskovaan. Ukraina-neuvottelujen yhteydessä paljastui, ettei Witkoff osannut nimetä kiisteltyjä Itä-Ukrainan alueita.

Nyt jos koskaan kansainväliset turvallisuusneuvottelut tarvitsevat asiantuntevaa, faktoista perillä olevaa ja Euroopan kokonaisvaltaista etua ja turvallisuutta ajavaa edustusta.

Me emme tiedä Alaskan neuvottelujen koko sisältöä. Jopa Trump oli tapaamisen jälkeen harvinaisen niukkasanainen.

Taloudesta vastaavien ministerien läsnäolo Alaskassa vihjasi, etteivät keskustelut rajoittuneet Ukrainan turvallisuustilanteeseen. Talous on Trumpin poliittisen identiteetin keskiössä, ja lupaus diileistä on syötti, jota hänen on vaikea vastustaa.

Tulitauko jäi tulematta, ja Putin sai tilaisuuden esiintyä normaalina valtionpäämiehenä. Ukrainan siviilien tappaminen ja Venäjän hyökkäys jatkuvat, ja Trump kääntyi Putinin kannalle ajatuksessa, että kattavammat neuvottelut ovat tärkeämmät kuin välitön tulitauko.

Kun Euroopan johtajat presidentti Alexander Stubb mukaan lukien matkustivat maanantaina Washingtoniin, heidän tehtävänään oli tukea Zelenskyiä sekä vakuuttaa Trump siitä, ettei Putin operoi puhtailla tarkoitusperillä eikä hän ole luotettava neuvottelukumppani.

Euroopan on ansaittava paikka pöydissä, joissa mantereen turvallisuudesta keskustellaan. Läntisen demokratian uutena keskuksena Euroopan on oltava mukana rakentamassa globaaleja turvallisuusjärjestelyjä ennemmin kuin vain siivota rakentajien jälkiä. 

Juttua on muokattu 19.8.2024 klo 6.07. Korjattu Steve Witkoffin sukunimen kirjoitusasu.

Oikaisu 25.8.2025 klo 10.02. Jaltan konferenssi pidettiin 1945, ei 1944, kuten tekstissä aiemmin väitettiin.