Marko Maunula: Epstein-jupakka symboloi Trumpin suunnanmuutosta

Trumpin pettäessä populismin Marjorie Taylor Greenellä saattaa olla edessään avoin kaista, kirjoittaa kolumnisti.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
3 MIN

Donald Trumpin vuoden 2024 voitokas presidenttikampanja perustui osaksi lupauksiin julkaista lista Jeffrey Epsteinin kontakteista sekä epäillyistä korkean profiilin seksuaalirikollisista. Trump löi myös populismin rumpua lupaamalla halpaa ja hyvää terveydenhoitoa sekä tavallisten amerikkalaisten ja Yhdysvaltojen panemista etusijalle jokaisella hallinnon osa-alueella.

Kongressissa ja kampanjapoluilla yksi Trumpin äänekkäimmistä tukijoista on ollut republikaanipoliitikko Marjorie Taylor Greene. Verbaalinen pomminheittäjä, Qanon-koulukunnan salaliittoteorioiden kannattaja ja kristitty nationalisti on ollut republikaanien paranoidin laitaoikeiston ruumiillistuma.

Nyt Greene kritisoi äänekkäästi Trumpin ja republikaanien leikkauksia amerikkalaisten terveydenhoitoon. Hän on tuominnut republikaanien Epstein-listan salailun ja haastanut Trumpin faktojen vastaisen narratiivin laskevista elinkustannuksista.

Viime viikkoina Greene on ollut toistuva vieras liberaaleissa talk show -ohjelmissa, joissa hän on puolustanut valtion tukemaa terveydenhoitoa, vaatinut Epstein-listan julkistamista ja myöntänyt olleensa väärässä uskoessaan Qanon-salaliittoihin.

Trump sai lopulta kyllikseen Greenen kurittomuudesta. Vastikään hän viittasi Greeneen ”huutavana hulluna” ja vihjasi tukevansa Greenen mahdollista esivaalihaastajaa. Greene vastasi syyttämällä presidenttiä tavallisten amerikkalaisten unohtamisesta. Hän myös päivitteli, kuinka rajusti presidentti tappelee pitääkseen Epsteinin listan salassa.

Eräs Greenen dramaattisen takinkäännöksen motiiveista lienee henkilökohtainen. Hän halusi haastaa demokraatti Jon Ossoffin liittyen Georgian senaattorin paikkaan, mutta Trump ja republikaanien johto puhuivat hänet ympäri peläten Greenen tuhoavan puolueen mahdollisuudet osavaltiossa. Greene myös päätti olla pyrkimättä osavaltionsa kuvernööriksi.

Greene selvästi toivoi paikkaa Trumpin hallinnossa tai näkyvämpää tukea presidentiltä. Trumpilla ei ollut vahvempaa kannattajaa kongressissa, mutta Greene ei ole saanut hallinnolta haluamaansa tukea ja huomiota.

Yksi selitys on myös Greenen uskollisuus Maga-ideologialle sekä presidentin vaalilupauksille. Greene on viime viikkoina painottanut olevansa edelleen Amerikka ensin -poliitikko. Trumpin keskittyminen ulkopolitiikkaan, Epstein-salailu, tukipaketti Argentiinalle sekä keskiluokkaan ja duunareihin keskittyvän populismin hyllyttäminen ovat suututtaneet Greenen.

Kriittisin erimielisyys koskee Epstein-listaa. Sen julkistaminen oli eräs Trumpin vaalilupauksista, joka motivoi salaliitto-uskovia sekä populistisia eliitin arvostelijoita presidentin tueksi.

Vaalivoiton jälkeen Trump on joko vältellyt Epsteinista puhumista tai viime aikoina kiistänyt kaiken ja vaatinut kannattajiaan unohtamaan koko asian. Samanaikaisesti tasaiset tietovuodot Trumpin ja Epsteinin suhteiden läheisyydestä ovat saaneet miljoonat Maga-liikkeen tukijat nostamaan kulmakarvojaan.

Epstein-jupakka on paitsi tärkeä aihe miljoonille Trumpin äänestäjille myös vahva symboli presidentin suunnanmuutoksesta. Arvostelijoiden silmissä Trumpin eliittejä koskeva kritiikki ja syyttely ovat vaihtuneet eliitin suojeluun. Miljoonille Greenen kanssa samaa mieltä oleville tämä on valtava petos.

Trumpi lähestyy nyt normaalimpaa republikaanisuutta, maustettuna vallan keskittämisellä ja henkilökultilla. Sen seurauksena jotkut Maga-populistit ovat yhä kriittisempiä presidenttiä kohtaan. Trumpin veropolitiikka ja leikkaukset köyhimpien amerikkalaisten tukiohjelmiin ovat laskeneet hänen suosiotaan.

Greene on ollut monella rintamalla uskollisempi presidentin kampanjateemoille kuin Trump itse. Hän selvästi valmistautuu kisaamaan Maga-liikkeen johdosta Trumpin poistuessa lopulta kuvasta ja pyrkiessä laajentamaan kannattajakuntaansa ”normaalimpaan” suuntaan.

Maga on muuttumassa henkilökultista enemmän Trumpista irralliseksi poliittiseksi liikkeeksi. Greene vaistoaa suunnanmuutoksen ja tarjoaa itseään liikkeen keulakuvaksi. Trumpin pettäessä populismin Greenellä saattaa olla edessään avoin kaista.