Lukijoilta: Turvallistaminen -käsitettä ei voi ongelmitta soveltaa kaikkeen yhteiskunnallisen varautumisen analyysiin

Turvallisuuden tutkimuksen ongelma on kapea-alaisuus

”Kansallisen turvallisuutemme nimissä” -artikkeli (SK 5/2024) kuvaa hyvin turvallisuuden käsitteen haasteellisuutta. Samalla se tulee kuvanneeksi turvallisuuden tutkimuksen keskeistä ongelmaa, joka on sen kapea-alaisuus ja siiloutuneisuus.

Turvallistaminen on kansainvälisen politiikan käsite, jolla on paikkansa perinteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkimuksessa. Se ei kuitenkaan ole ongelmitta sovellettavissa kaikkeen yhteiskunnallisen varautumisen analyysiin.

Oman tutkimukseni tunnistamia haasteita ovat esimerkiksi eri hallinnonalojen varautumisen ja sen sääntelyn puutteet. Niihin pitäisi pystyä puuttumaan ilman turvallistamissyytöksiä.

Varautuminen ei käsitteenä konnotoidu militarismiin vaan se tarkoittaa toimintaa, jossa yhteiskunta pidetään toimivana suunnitelmallisesti kaikissa oloissa monialaisen toimijajoukon yhteistyöllä. Varautuminen tuottaa yhteiskunnallista resilienssiä, joka ei sekään ole konsulttislangia vaan käyttökelpoinen yhteiskuntatieteellinen termi. 

Harriet Lonka