Pienet aiheet ovat oikeasti suuria
Millaiselta suomalaisen kansanvallan tulevaisuus näyttää, jos paikallisdemokratia kuihtuu? Vertailukohtaa voi hakea maailmalta, kirjoittaa Matti Kalliokoski.
Pian käytävissä kuntavaaleissa on lähes kolmekymmentätuhatta ehdokasta. Aluevaaleissa ehdokkaita on yli kymmenentuhatta.
Eduskuntaan ehdolla olevat voivat ajatella pyrkivänsä kokopäiväiseen pestiin, josta maksetaan palkkiota sen mukaan. Alue- ja kuntavaaleissa pyritään tehtävään, jota hoidetaan oman työn ohessa.
Vain osa ehdokkaista tulee valituiksi. Luottamustehtävään pyrkivä käy kuitenkin mielessään läpi, mitä hän aikoisi tehdä, jos äänestäjiltä löytyy riittävästi tukea. Vaikka paikka valtuustossa ei aukeaisikaan, edessä voi olla esimerkiksi lautakunnan jäsenyys.
Kuntien päättäjät ovat niitä, joita saattaa tavata kauppareissulla tai harrastuksissa. Vallankäyttäjästä tunnetaan muutakin kuin kuva julisteessa tai sosiaalisen median pauhaava viesti.
Kuntien tehtävien luetteleminen on tyypillinen tapa lähestyä kuntien päätöksentekoa. Keskustelu ajautuu silloin helposti kiistelyyn valtaoikeuksista ja pykälistä.
Suomalaisen demokratian kannalta ei ehkä kuitenkaan ole niin olennaista, mitkä tarkalleen ovat kunnissa päätettävät asiat. Tärkeintä on, että paikallistasolla on demokraattisesti käsiteltäviä asioita.
Keskustelu koulujen yhdistämisestä tai harrastustoiminnan tukemisesta opettaa perustelemaan omia mielipiteitä ja kuuntelemaan muita. Pienet asiat ovat oikeasti suuria, kun niiden avulla opetellaan yhteistyötä ja kompromissien tekoa.
Kuntavaaleihin ja nykyään myös aluevaaleihin pyritään tuomaan valtakunnanpolitiikan piirteitä, jotta niiden kiinnostavuus lisääntyisi. Puoluejohtajat keskustelevat ylätason kysymyksistä, vaaleja tarkastellaan hallituksen ja opposition mittelönä ja äänestyksestä tehdään puolueiden kärkiehdokkaiden kisa.
Kannattaisi kuitenkin uskoa paikallisdemokratian vahvuuksiin. Niitä on paljon.
Millaiselta suomalaisen kansanvallan tulevaisuus näyttää, jos paikallisdemokratia kuihtuu? Vertailukohtaa voi hakea maailmalta.
Olennainen osa kansanvaltaa on julkinen keskustelu. Jos paikallista mediaa ei ole, se sujuu huonommin.
Yhdysvalloissa pienten kaupunkien lehdistö alkoi kuihtua jo viime vuosikymmenellä, ja siellä lehdistö oli jo valmiiksi suhteellisesti heikompaa kuin Suomessa. Nyt uutiserämaat ovat laajoja.
Kun oman lähipiirin kysymyksistä keskustelu tuli hankalammaksi, syntynyttä aukkoa paikkasivat vahvasti kuplautuneet valtakunnalliset televisio- ja radio-ohjelmat ja yhä enemmän myös sosiaalinen media.
Konkreettisten paikallisten kysymysten tilalle tulivat tunteita herättävät kiistat esimerkiksi erilaisista elämäntavoista. Kompromissien etsimisen sijaan levisi eri mieltä olevien mustamaalaaminen ja jopa viha.
Suomessa ollaan liukumassa samaan suuntaan, hitaasti mutta kuitenkin. Paikalliset ja alueelliset lehdet riutuvat, Ylen läsnäolo alueilla ohenee. Tunteita lietsovat tilanteen hyväksikäyttäjät ovat jo liikkeellä.
Siksi näissä vaaleissa kannattaa iloita jokaisesta ehdokkaasta, joka jaksaa omassa kampanjassaan käsitellä paikallisia ja alueellisia aiheita. Vaikka päättäjien liikkumatila olisi kapea, suurten pienten asioiden esilläpitäjillä on tärkeä tehtävä.