Kirkollisverot köyhäinapuun - ei turhiin temppeleihin
Kamppiin suunniteltu kappeli raivostuttaa. Asialla ovat Helsingin seurakuntayhtymä ja kaupunki. Alun perin kappelin budjetti oli 3, 5 miljoonaa euroa, mutta se on jo noussut 5 miljoonaan.
En halua, että kirkollisverojani käytetään taas uusien seinien pystyttämiseen. Vanhojenkin kirkkorakennusten kunnostamiseen käytetään ensi vuonna muutama miljoona. Rakennusten vaaliminen on kulttuuriperinnön säilyttämistä, mutta enimmän aikaa ne seisovat tyhjillään.
Hankkeen hurskaat puolustajat perustelevat Kampin kappelia sanomalla, että kirkon on mentävä sinne, missä ihmiset ovat. Nyt he ovat Helsingin keskustassa shoppailemassa ja saattavat uupua kesken kaiken.
Jos äkillinen hiljentymisen tarve yllättää Helsingin keskustassa, kirkkoja on jo ennestään. Ostoskatujen lähellä ovat mm. Suurkirkko, Vanha kirkko ja Temppeliaukion kirkko. Onko näihin muka liian pitkä matka?
Minä olen enemmän huolissani heistä, joilla ei ole varaa shoppailla. Heillä ei ole rahaa edes käydä kaupassa ostamassa ruokaa ja vaatteita. He jonottavat Helsinginkadulla pakkasessa, ja jono on pitkä. Heitä Kampin kappeli ei lämmitä.
Vuosikausia olen mielessäni uhkaillut kirkkoa negatiivisella yhdellä äänelläni eli eroamisella. Naispappeus saatiin voimaan juuri ja juuri ajoissa.
Homokeskustelun päätös oli vetinen, edistysaskel silti, vaikka epäilen joidenkin pappien rukoilevan mielessään: ”Anna heidän muuttua heteroiksi.”
Kirkon ulkomaanapu, katastrofiapu ja diakoniatyö olivat joskus syitä maksaa rahaa kirkon kautta. Eivät enää. On järjestöjä, joiden kautta almuni menevät varmemmin perille sinne, missä niitä todella kaivataan.
Tarvitaanko hiljentymiseen edes erityistä paikkaa ja tilaa? Kotonakin voi hiljentyä. Saa olla lähtemättä keskustan kaupalliseen humuun.