Antin maailma natisee liitoksissaan

Olen vierailulla Kokkolassa, menneiden sukupolvien jalanjäljissä. Sukupolvien ja siten koko ihmiselämän ketjuuntuneisuus ja lomittaisuus ovat aina kiinnostaneet minua. Koen ajan ja nykytapahtumatkin syvänä virtana, joka soljuu menneestä nykyhetken kautta tulevaan.

Usein vaikuttaa siltä, että elämme ajassa, joka tuntuu olevan joko lähes täysin historiallisen muistinsa menettänyt tai yksinkertaistavien historiallisten analogioiden ajama. Uskon, että ilman historian tuntemusta ei nykypäivää voi oikein edes käsittää. Mutta mikään opetusten tai varoitusten kokoelma historia ei ole. Historia ei toistu, mutta kyllä se toisinaan rimmaa.

Siksi minua kiehtoo ajatella, miten tämä hetki suhteutuu menneeseen ja minkälaista tulevaa se on osaltaan matkaan saattamassa. Kyseessä on prosessi, jonka keskiössä on aina ihmisen oma toimijuus.

Selvennettäköön: anakronismi ei minua kiinnosta. En ole kiinnostunut arvioimaan menneiden aikojen ihmisten elämiä tai pyrkimyksiä oman aikamme mittatikkuja käyttäen tai nopeita tuomioita jaellen. En myöskään ole juurikaan kiinnostunut pohtimaan, mitä jokin historian henkilö mahtaisi omasta ajastamme ajatella.

Katson, että vain jälkeen tulleilla on pääsy menneiden sukupolvien aikaan ja senkin yhteyden on jo ajan hammas nakertanut hauraaksi ja epävarmaksi. Siksi uskon, että minun kykyni ymmärtää mennyttä on hieman – mutta vain hieman – parempi kuin edesmenneillä olisi ymmärtää tätä päivää.

Kokkolassa ei voi vierailla ilman, että törmää sen kuuluisimpaan asukkaaseen, kirkkoherra Anders Chydeniukseen (1729–1803). Hän oli kirkonmies mutta myös poikkeuksellisen laaja-alaisesti taloutta, tiedettä ja yhteiskuntaa pohtinut ja uudistamaan pyrkinyt ajattelija. Häntä elähdyttivät hyödyn aikakaudelle ominaisee­n tapaan kysymys taloudellisesta rationaliteetista, mutta hän ennakoi kirjoituksillaan ja toiminnallaan myös seuraavan vuosisadan keskeisiä kysymyksiä demokratiasta ja ihmisoikeuksista sananvapauteen.

Chydenius toimi useaan otteeseen valtiopäiväedustajana Tukholmassa. Hänen erityiseksi merkkipaalukseen on laskettu toiminta painovapausasetuksen säätämiseksi. Vuoden 1766 asetuksen myötä Ruotsin, ja myös sen itäisen osan, kansalaiset saivat maailman laajimmat oikeudet vastaanottaa ja vaihtaa kirjallista tietoa.

Hänen toimintansa tapulikaupunkioikeuksien ulottamiseksi Kokkolan, Oulun, Porin ja Vaasan kaupungeille avasi uusille Suomen alueille mahdollisuuden käydä ulkomaankauppaa.

Chydeniuksen ajasta voi vetää suoran yhteyden nyky-­Suomeen. Hän ja aikalaisensa kylvivät oraat, joiden avulla Suomi kohosi yhdeksi maailman menestyneimmistä kansakunnista, korkean osaamisen, avoimen tieteen ja vapaan kaupan maaksi. Suomen pääsy maail­manmarkkinoille ja kilpailukyky ovat tuottaneet taloudellista hyvää, jota on voitu jakaa laajasti yhteiskunnassa.

Nyt, vuonna 2025, vieraillessani Kokkolassa sää oli myrskyinen. Tuntuu, että Suomen menestyksen kaikki pilarit ovat ankaran rasituksen alla. Suurimmat syyt ovat ulkoisia, mutta osin myös sisäisiä.

Vapaaseen kauppaan perustunut globalisaation aika vaikuttaa tulleen päätökseensä. Sen sijaan tulli- ja kauppasodat, jopa perinteinen merkantilistinen ajattelu näyttävät nostavan taas voimakkaasti päätään.

Käynnissä on norsujen tanssi, jonka pyörteissä pienille voi käydä hullusti. Kun kauppa ei enää perustu suhteelliseen etuun ja kilpailukykyyn vaan poliittisiin suhdanteisiin ja diileihin, on pieni aina lähtökohtaisesti heikoilla.

Vastaavasti vapaa sana ja avoin tiede ovat kasvavasti hyökkäyksen alla. Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö, jossa tiede ja tutkimus ovat poliittisten intohimojen kohteena. Yksittäisiä tutkijoita maalitetaan, vainotaan ja pyritään häiriten vaientamaan – hyökkäyksiin osallistuvat myös kansalaiset.

Myös Suomessa tieteen vapaus on voimakkaassa luisussa. Lisäksi Suomen oma osaaminen ja koulutustaso ovat jäämässä jälkeen verrokkimaista. Tämä yhdistettynä vapaiden markkinoiden kuristumiseen povaa Suomelle kasvavia vaikeuksia.

Chydeniuksen ajatukset kumpusivat hänen myrskyisän, puutteenalaisen ja jopa väkivaltaisen vuosisatansa kokemuksista. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että hänen ideaaliensa rapautuminen johtaa meidät takaisin lähtöpisteeseen.

Mutta jokaisen, jota kiinnostaa pienten kansojen tulevaisuus, kannattanee pysähtyä katsomaan maailmaa, jota Antti oli osaltaan visioimassa, ja kysyä, mikä siinä on puolustamisen arvoista ja miten voisimme sitä tässä ajassa parhaiten varjella.