Viiden päivän halot neljässä

Talous on kauhean monimutkaista. Sen käsittely mediassa on hirmu vaikeaa.

Näin varmaan joskus on. Osa talousasioista on kuitenkin yksinkertaisia. Esimerkiksi se, että neljässä päivässä ei voi tehdä viiden päivän töitä. Siksi neljän päivän duunista ei voida maksaa viiden päivän palkkaa. Jokainen tietää tämän ilmeisen totuuden.

Kuitenkin noin kerran vuodessa media julkaisee juttuja, joissa väitetään päinvastaista.

Helsingin Sanomat järjesti aiheesta tänä kesänä peräti minispektaakkelin.

Ensin se kertoi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan Antti Kauhasen blogauksesta. Kauhanen kirjoitti, että neljän päivän työviikkoa koskevat tutkimukset eivät kestä kriittistä tarkastelua. HS kuvaili asiapitoista kirjoitusta luonnollisesti ”tyrmäykseksi”, onhan lehti juuri näyttävästi kertonut luopuneensa klikkiotsikoista.

Pian tyrmäyksen jälkeen HS raportoi – epäilemättä yhä klikkien kalastelua vältellen – että neljän päivän työviikkoa kaupittelevan järjestön edustaja ”lyttäsi” Kauhasen.

Tyrmäystä ja lyttäystä seurasi kolmas juttu. Sitä varten raahattiin paikalle ylituomariksi itse professori Roope Uusitalo. Uusitalo tutki aikansa todistusaineistoa, kukaties myös lintujen lentoa ja uhrieläinten sisälmyksiä.

Lopulta hän lausui johtopäätöksensä. Alan asiantuntija Kauhanen oli oikeassa. Mitään näyttöä ei ollut. Eikä tietenkään voinutkaan olla, koska on ilmiselvää, että tyhjästä ei voi nyhjäistä eikä neljässä päivässä hakata viiden päivän halkoja.

Asian olisi voinut käsitellä yhdessä jutussa, jossa asiantuntijat kertovat, miksi kannattaa luottaa omaan järkeensä eikä uskoa Linkedin-hömppää luovasta joutilaisuudesta. Sen sijaan asia esitettiin menetelmäkeskusteluna, jota maallikon on mahdotonta ymmärtää.

Nelipäiväinen työviikko on vain yksi esimerkki siitä, miten usko talouden salaperäisyyteen voi saada ihmiset luopumaan oman järkensä käytöstä.

Usein syynä on sama haaveilu siitä, että varallisuutta voi synnyttää tyhjästä. Toiveissa kulttuurin valtiontuet tulevat kymmenkertaisina takaisin. Aseiden hankinta ei ole pois muusta kulutuksesta. Amerikkalainen keskiluokka tienaa tuplasti sen mitä suomalainen, mutta hyvinvointivaltion verojen ja tulonsiirtojen ikiliikkuja jotenkin silti loihtii meistä rikkaampia. Valtion velka on ilmaista rahaa ja niin edelleen.

Entä itse asia –onko työajan lyhentäminen huono juttu? Ei tietenkään, jos ihmiset sitä haluavat. Mutta ilmaiseksi vapaa-aikaa ei saa. Vähemmästä työstä maksetaan myös vähemmän palkkaa.