Aseita leivän päälle

Uhka Trumpin hallinnon vetäytymisestä Euroopan puolustamisesta on vakuuttanut suomalaiset entisestään kansallisen varautumisen välttämättömyydestä. Orpon hallitus päätti huhtikuun alussa kasvattaa puolustusmenoja kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä. Uudet menotarpeet kohdistuvat pääosin maavoimien suorituskyvyn parantamiseen.

Valtiovarainministeri Riikka Purran mukaan uudet hankinnat ovat pidemmän päälle pois budjetin muista menoista, sillä hallitus ei halua kasvattaa julkista velkaa.

Se on päinvastainen linja kuin Saksassa, jossa tuleva hallituskoalitio sopi, että puolustusmenot jäävät jatkossa perustuslakiin kirjatun velkajarrun ulottumattomiin. Näin lähivuosien satojen miljardien lisäinvestoinnit puolustukseen voidaan toteuttaa ilman menoleik­kauksia tai veronkorotuksia.

Suomen toimintamalli noudattaa Naton pääsihteeri Mark Rutten joulukuussa 2024 esittämää vetoomusta, että osa eläkejärjestelmiin, sairaanhoitoon ja sosiaaliturvaan käytetyistä varoista sijoitettaisiin puolustukseen.

Rutten puheesta kaikuu nobelisti Paul Samuelsonin vuonna 1948 muotoilema ”guns vs. butter” -asetelma. Siinä valtion tekemät tuottamattomat panostukset puolustukseen asetetaan vastakkain kansalaisten hyvinvointiin käytettyjen tuottavien investointien kanssa.

Kun resursseja jaetaan, nämä kaksi ovat suorassa vaihtosuhteessa keskenään: tuottamattomia puolustussatsauksia on mahdotonta tehdä leikkaamatta hyvinvoinnista.

Turvallisuudella motivoituihin kansallisiin sääs­tötalkoisiin liittyy useita ongelmia. Empiiriset tutkimukset eivät tue oletusta nollasummapelistä puolustus- ja hyvinvointimenojen välillä. Pikemminkin hallitukset vaikuttaisivat olevan joko talouskuriin s­itoutuneita k­itsastelijoita tai käyttävän julkisia varoja hövelisti eri tarkoituksiin.

On myös kiistanalaista, onko puolustus pelkkä meno­erä vai myös investointi.

Puolustusteollisuus esitetään nykyisin etenkin kaksikäyttötuotteiden myötä alana, johon käytetyt rahat palautuvat moninkertaisena muiden sektoreiden hyötyjen kautta.

Puolustusmenojen kasvu vaikuttaa kuitenkin vireyttävän taloutta ainoastaan matalan ja keskisuuren tulotason maissa. Niissäkin se voi pidemmän päälle yksipuolistaa tuotantorakennetta, ja etenkin valtiovetoisesti toteutettuina satsaukset puolustusteollisuuteen johtavat tehottomuuteen ja altistavat korruptiolle.

Vauraissa maissa suurilla puolustusinvestoinneilla on yleensä negatiivinen vaikutus talouskehitykseen, vaikka laskutavasta johtuen ne näkyvätkin bkt:n kasvuna. Yhdysvaltojen presidentti George Bush ja Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher kehittivät 1990-luvun alussa käsitteen ”rauhanosinko” perustelemaan äänestäjille, miksi puolustusbudjettien leikkaaminen kylmän sodan jälkimainingeissa auttaa kansantaloutta.

Kansalaisia on vaikea sitouttaa kansallisen varautumistason ja eurooppalaisen puolustusulottuvuuden vahvistamiseen, jos sen vuoksi täytyy tinkiä perustarpeista. Säästötalkoot koetaan harvemmin reiluiksi, sillä särpimen kuoriminen leivän päältä iskee syvimmin niihin, joilla tekee jo entuudestaan tiukkaa.

Puolustuksen ja hyvinvoinnin vastakkainasettelun logiikalla sota johtaa sosiaaliturvan romahdukseen.

Historiallinen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että molemmat maailmansodat ja niiden välinen aika ovat merkittävästi edistäneet nykyisenkaltaisten julkisesti tuotettujen hyvinvointipalvelujen ja turvaverkkojen kehittymistä.

Hyvinvointivaltiota ja puolustusvaltiota on rakennettu rinnakkain, jolloin puolustusmenojen kasvu on näyttäytynyt sosiaalisesti ja demokraattisesti kestävänä. Samanaikaisesti se on merkinnyt vahvempaa valtiota.

Vaikka kansallinen puolustuskyky on kokoomukselle ja perussuomalaisille keskeinen prioriteetti, entistä vahvempi velkaantunut valtio on kummallekin puolueelle vastenmielinen kehityssuunta. Tulevia menoleikkauksia yritetään siksi pohjustaa jo etukäteen vetoamalla äänestäjien keskuudessa suurta kannatusta nauttiviin puolustustarpeisiin.

Rutte kehotti päätöksentekijöitä tekemään rohkeita päätöksiä ja varmistamaan kansalaisten tuki niille.

Tämän saavuttamiseksi on hyvä palata presidentti Niinistön viisauteen: vastakkainasettelun aika on ohi. 

Oikaisu 2.5.2025 kello 11:07 Jutusta poistettu virheellinen tieto, jonka mukaan puolustusmenot olisivat Suomessa budjettikehysten ulkopuolella.