Taipuiko päätoimittaja painostukseen poistaessaan MTK:n suututtaneen kolumnin verkosta?

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

KirkkO ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki poisti lehden verkkosivuilta pastori ja teologian tohtori Kari Kuulan kärjekkään kolumnin, joka arvosteli eläinten tehotuotantoa ”saatanalliseksi julmuudeksi”. Nyt kolumnista pillastunut Maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestö MTK uhkaa Kuulaa ja lehteä oikeustoimilla.

Kuulan mukaan kristillinen luomisoppi puhuu eläinten tehokäyttöä vastaan.

”Kristityn täytyy irtisanoutua eläinten tehokäytöstä. Miten hän voi hyvillä mielin kiittää Jumalaa kanaviillokistaan, kun tietää piinakertomuksen sen taustalla?” Kuula kysyi poistetussa kolumnissaan.

Kolumnin voi kuitenkin edelleen lukea internetin Wayback Machinella täältä.

Kuula pohti kirjoituksessaan, mitä Jeesus tekisi nyt:

”Jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien. Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.”

MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttila totesi viikonloppuna etujärjestönsä tutkivan parhaillaan, millaisiin oikeudellisiin toimiin se ryhtyy kirjoittajaa ja Kirkko ja kaupunki -lehteä kohtaan.

MTK ei ole näissä juttujen poistohommissa ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Runsas kolme vuotta sitten OP-pankin pääjohtaja Reijo Karhinen antoi poistokäskyn MTK:n suututtaneelle blogikirjoitukselle lihattomasta lokakuusta. Julkaistu teksti poistettiin pankin verkkosivuilta jälkeenpäin.

”Poistetun kolumnin puute oli suruton yleistäminen. Kaikki karjatilat eivät ole keskitysleirejä eikä lihantuotanto välttämättä ole saatanallista julmuutta”, perusteli Kirkko ja kaupungin kolumnin poistoa päätoimittaja Jaakko Heinimäki omassa kirjoituksessaan.

Heinimäen mukaan Kuulan kolumni oli kovaa ja kärjistävää tekstiä, mikä ei ole kolumnistilta kiellettyä.

”Kolumnistin tulee olla tarkka siinä, että hänen tekstinsä terä osuu juuri oikeaan kohtaan. Siinä me epäonnistuimme nyt, ja Kuulan kolumnin julkaiseminen siinä muodossa kuin sen julkaisimme oli virhe. Pyydän sitä anteeksi”, Heinimäki kirjoitti.

Myös vakaumuksensa mukaisesti kirjoittanut Kari Kuula on pahoitellut sanojaan Maaseudun Tulevaisuudessa. Kuula pitää kolumniaan ”osaltaan tyhmästi ja tahdittomasti kirjoitettuna”.

Ihan turhaan.

MTK:n uhkailu oikeustoimilla on tyhjää puhetta.

Kolumnisti käyttää tietenkin perustuslain suomaa sananvapauttaan. Vaikka teksti on kärjekästä ja kriittistä, jonkun mielestä varmasti epäreilua ja kohtuutontakin, tällainenkin näkemys kuuluu sananvapauden piiriin.

Maataloustuottajat eivät ole myöskään lain suojaama kansanryhmä, eikä heillä ole ammattiryhmänä kunniaa, jota voisi juridisesti loukata.

Suomen Kuvalehden jutussa rikosoikeuden professori Matti Tolvanen tyrmääkin rikosprosessin mahdollisuuden.

Case closed – juridiikan osalta.

Kokonaan toinen asia on Kirkko & kaupunki -lehden päätoimittajan menettely asiassa. Tekstin poisto vaikuttaa huonosti harkitulta, ja erityisen kehnoja ovat Heinimäen perustelut. Oliko poisto mediaeettisesti oikein?

Heinimäen lehti on sitoutunut Journalistin ohjeisiin. Ohjeista vastaava Julkisen sanan neuvosto on kieltänyt verkkojutun poistamisen silloin, kun siinä on oikaisua vaativa olennainen asiavirhe. Tässä tapauksessa olennaista asiavirhettä ei ole osoitettu.

Muutama vuosi sitten oli vastaava tapaus, kun ET-lehti poisti verkosta Pirkko Arstilan kohua herättäneen kolumnin ja pyysi sitä anteeksi. Jälkikäteen poistamisesta ei saa tyylipisteitä, mutta kiellettyä se ei siis ole, jos asiavirhettä ei ole.

Journalistin ohjeet kieltävät myös päätösvallan luovuttamisen toimituksen ulkopuolelle ja ulkopuoliseen painostukseen taipumisen. Antoiko Heinimäki periksi yleisön, MTK:n tai keskusjärjestön juristien painostukselle ja poisti sen vuoksi julkaistun kolumnin?

En tiedä, enkä ole JSN, mutta ulospäin näyttää huonolta. Päätoimittajan ja kolumnistin anteeksipyytelyt viittaavat ainakin jonkinlaiseen periksiantamiseen.

Soitin Heinimäelle ja kysyin asiasta. Hän kiistää taipuneensa painostukseen tai luovuttaneensa journalistista päätösvaltaa ulkopuolelle. Hän sanoo tehneensä poistamispäätöksen itse sen jälkeen, kun kolumnin kirjoittaja oli pyydellyt anteeksi tekstiään, joka ei vastannut hänen alkuperäistä tarkoitustaan.

”Totesin, että on parempi ottaa teksti kokonaan pois ja kirjoittaa tarvittaessa uusi kuin ryhtyä pyöristelemään sitä”, Heinimäki sanoo.

Jos joku kantelee tapauksesta JSN:lle, neuvosto pääsee jälleen ratkomaan päätoimittajan päänsisäisiä tapahtumia, kuten kävi Yle-gatessa neljä vuotta sitten. Tuolloin yksi keskeisiä kysymyksiä oli, käyttikö Ylen uutisten päätoimittaja Atte Jääskeläinen omaa journalistista harkintaansa vai taipuiko hän pääministeri Juha Sipilän painostukseen.

Äänin 6-6 neuvosto päätyi langettavaan päätökseen, kun puheenjohtajan ääni ratkaisi tasatilanteessa.