Lintutieteen historia Suomessa
Suomen lintutiede 1828–1974 käsittelee aihepiiriään monipuolisesti.
”Jumalan avulla! Luonnontieteellinen disputaatio jäälinnusta”, ensimmäisen suomalaisen lintutieteellisen väitöskirjan kansi julisti. Sen tekijä oli ”ylen kuuluisa MIES, Maisteri ANDERS WANOCHIUS” ja ilmestymisvuosi 1682. Nykyisin jäälintu tunnetaan kuningaskalastajana.
Kymmenen vuotta sitten Suomen lintutieteen synty kokosi Turun Akatemian lintututkimuksen vuoteen 1827 asti. Kirja saa nyt jatkoa samojen tekijöiden massiivisesta teoksesta Suomen lintutiede 1828–1974 (Faros, 2020). Osien välinen taitekohta liittyy Turun paloon, jonka jälkeen Akatemian toiminta siirtyi Helsinkiin.
Keskeisiä 1800-luvun lintutieteilijöitä olivat Magnus von Wright, Johan Axel Palmén ja Aukusti Juhana Mela.
”He ovat tehneet sen ajan parhaat lintukirjat. Von Wright ja Palmén Finlands fåglar -teoksen, Mela kirjan Suomen luurankoiset. Molemmat teokset ovat paljon luettuja”, ornitologi Esa Lehikoinen sanoo.
Kansainvälisesti tunnetuin oli Palmén, joka aloitti rengastuksen Suomessa ja edusti kansainvälisissä kongresseissa Venäjää. Mela oli opettaja ja levitti sitä kautta lintutietoutta.
Viime vuosisadan alkupuolella keskeinen vaikuttaja oli Pontus Palmgren. Hän vei eteenpäin näkemyksiään siitä miten lintuja voi tutkia ja miten tutkimusta voivat tehdä myös harrastajat.
Harrastajien tuottama tieto on yhä tärkeää: pesinnän seuranta, rengastus, muuton tarkkailu. Mitä enemmän silmäpareja ja havaintoja, sen kattavampi tutkimusmateriaali.
Palmgren ja Einar Merikallio olivat aikaansa edellä lintujen laskentoihin liittyvien menetelmien suhteen, mutta vielä tuolloin tieto ei levinnyt maailmalle.
Kirjassa käydään läpi ornitologian osa-alueita laajasti. Monitieteisen lintututkimuksen puolelta käsitellään ympäristönsuojelua, riistantutkimusta, lintujen nimistöä sekä lintujen kulttuurista merkitystä.
Teos yltää 1970-luvun puoliväliin. ”Halusimme välttää sen, ettei tarvitse käsitellä omia tutkimuksia”, Lehikoinen kertoo. Rajaus johtuu myös siitä, että vuonna 1972 valmistunut Pohjolan linnut värikuvin kokosi yhteen Suomen lintutietoa.
Ajan saatossa tutkimusmenetelmät ovat muuttuneet. Ase saattoi olla ornitologin matkassa vielä 1930-luvulla. Harvinainen lintu ammuttiin, jotta tarkempi määrittäminen oli mahdollista. Myös munia kerättiin. Johannes Leche tutki 1760-luvulla, pärjääkö haarapääsky veden alla. Ei pärjännyt.
Suomen lintutiede 1828–1974. Toim. Esa Lehikoinen, Risto Lemmetyinen, Timo Vuorisalo, Mia Rönkä. 576 s. Faros, 2020.