Meri tuli museoon

ilmasto lämpenee ja vesi nousee niin Helsingissä kuin Kööpenhaminassakin, mutta vain Kööpenhaminassa on tahtoa tehdä aiheesta vaikuttavia näyttelyjä. Onneksi sinne pääsee sujuvasti laivalla ja junalla.

Louisiana-museo Humlebækissä Kööpenhaminan vieressä on Pohjoismaiden paras nykytaiteen museo. Osa viehätystä on museosta avautuva näkymä merelle Juutinraumaan. Nyt meri on tullut myös sisälle museoon. Teemanäyttely Meri (Havet) on koostettu suureksi osaksi eri puolilta Eurooppaa kootuista teoslainoista. Ne takaavat harvinaisen monipuolisen näyttelyelämyksen. Näkökulmina ovat tiede, taide, myytit, historia ja taidehistoria. Pohjavirtana on se, mitä tapahtuu, kun meri lämpenee.

Näyttelyssä tuntee – anteeksi kielikuva – sukeltavansa mereen. Jokainen sali tarjoaa uuden, yllättävän ja mieltä kiehtovan kokemuksen. Tanskalaiskriitikko tosin valitti, että viikingit puuttuvat.

Kreikasta on saatu lainaan antiikin marmoripatsaita, jotka haaksirikossa pari tuhatta vuotta sitten hautautuivat meren pohjaan. Hiekkaan hautautuneet osat ovat säilyneet sileinä kuin uudet. Sen sijaan pohjasta esiin pistäneet osat ovat kiveä syövien mikrobien raatelemia tynkiä. Patsaskokoelma on oudon aavemainen osoitus meren voimasta.

Näytelmäkirjailija August Strindberg oli myös kuvataiteilija. Strindbergin myrskyävää merta kuvaavat maalaukset ovat tummanpuhuvia ja lähes abstrakteja. Louisianassa on esillä Myrsky saaristossa (1892) ja Aalto V (1901). Niiden rinnalle on ripustettu saksalaisen nykytaiteilijan Anselm Kieferin merta kuvaava Inflammation (1983–1986). Strindberg on selvästi vaikuttavampi.

Useiden teosten lähtökohtana on tiede. Brittiläinen Anna Atkins teki 1800-luvun puolivälissä fotogrammin tapaisella syano­typia-tekniikalla kuvia levistä. Kuvista koostettua kirjaa pidetään maailman ensimmäisenä valokuvakirjana.

Saksalaiset lasinpuhaltajat Leopold ja Rudolf Blaschka toteuttivat samalla aikakaudella uskomattoman taidokkaita monivärisiä lasiteoksia meduusoista, meritähdistä muista meren selkärangattomista.

Meri on siinäkin mielessä poikkeuksellinen taidenäyttely, että myös videoteokset ovat katsottavia. Tunnetun tanskalaisryhmän Superflexin Flooded McDonalds (2009) kuvaa, kuinka tulvavesi vie hitaasti mennessään happy mealit, Ronald McDonaldin ja lopulta koko pikaruokalan. Katsojalla on aikaa ajatella nykyisen elämäntyylimme ja ilmaston lämpenemisen yhteyttä.

Singaporelainen Niceaunties on toteuttanut tekoälyllä vajaan minuutin mittaisia hellyttäviä ja karmeita Auntlantis-animaatioita (2024), joissa mummelit yrittävät siivota merta muoviroskasta. Muovia on vain liikaa.

Näyttelyn päättää ghanalais-brittiläisen John Akomfrahin huimaava Vertigo Sea (2015). Se näyttää meren mahtavan kau­neuden ja kauheuden, mitä ihminen sille aiheuttaa.

Louisianassa esitellään myös ratkaisuehdotuksia ilmaston lämpenemiseen. Uuden Arkkitehtuurin yhteyksiä -sarjan aloittaa näyttely Eläviä rakenteita (Levende strukturer). Arkkitehtien kokeiluissa yhdistetään rakentamiseen biologia ja biokemiaa, esimerkiksi myseeli-sienirihmaston rakentamia taloja.

Syy uusiin rakennusratkaisuihin on selvä: nykytyylinen betonirakentaminen sekä rakennusten lämmitys ja muu käyttö tuottavat noin 40 prosenttia maailman kaikista kasvihuonepäästöistä.

Ihmisestä 60 prosenttia on vettä. Vesi peittää 70 prosenttia maapallon pinta-alasta. Vesi tekee mahdolliseksi ihmisen elämän maapallolla.

Näistä faktoista muistuttaa Tanskan arkkitehtuurikeskuksen DAC:n näyttely Vesi tulee (Vandet kommer). Se näyttää konkreettisesti, mitä alavalla rantamaalla sijaitsevalle Kööpenhaminalle tapahtuu, kun vesi nousee.

Näyttely ei maalaa pelkästään uhkakuvia. Se kertoo myös lukuisin esimerkein Tanskasta ja muualta, kuinka arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu etsivät ratkaisuja meren pinnan nousemisen aiheuttamiin ongelmiin.

Meri. Louisiana (Gl. Strandvej 13, Humlebæk) 27.4.2025 asti.

Vesi tulee. Dansk Arkitektur Center DAC (Bryghuspladsen 10, Kööpenhamina) 23.3.2025 asti.