25 vuotta sitten
Kerkko Koskinen herää kymmenen, yhdentoista maissa ja laittaa kahvipannun porisemaan. Muutaman kupillisen jälkeen hän siirtyy olohuoneen nurkkaan ”hakkaamaan pianoa”, kuten hän kutsuu säveltämistään.
Koskinen on Ultra Bran johtaja, kokoaja, säveltäjä ja kosketinsoittaja. Ultra Bra on se propagandistisella volyymilla laulava iso orkesteri, josta huokuu jotain nostalgista. Bändi on kuin meloni: vihreä päältä, punertava sisältä, raikas, mehevä – ja joskus jopa imelän makea.
Kun Kerkko Koskinen aloitti lukion Helsingissä Kallion ilmaisutaidon lukiossa, hän ei tiennyt, missä Kallio on.
Pitkän matematiikan tunnilla Koskinen tutustui Anni Sinnemäkeen, Ultra Bran sanoittajaan. Pari Kerkko Koskinen ja Anni Sinnemäki ovat kuin Ultra Bra pienoiskoossa: periporvarillisuus ja tiedostavuus sulassa sovussa hivenen hämmentävänä sekoituksena.
Jotta Ultra Bralle syntyisi uusia kappaleita, on pariskunnan isossa kodissa Helsingin Yrjönkadulla oltava todella siistiä.
”En pysty tekemään mitään enkä keskittymään, jos on sotkuista, mutta se koskee vain kotiani.”
”Bändillä on puvut, koska olen pienenä katsonut liikaa James Bondeja. 13 hemmon vaatettaminen yhtenäisesti on muuten mahdotonta, eikä porukkaa voi päästää lavalle siviilivaatteissaan, kaiken maailman kumisaappaissa ja Mr Cheese -paidoissa.”
SK 35/1998 Anna-Liina Kauhanen: ”Kerkko Koskinen, säveltäjä”, 28.8.1998.
Vuonna 1973
Helmi Kämäräinen (71) nostelee punnuksia Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa jalka paketissa. Hänen tapaturmansa, joka katkaisi jalan, on eräs omituisimmista: vävyn sukulaisten hautakivi kaatui Kiuruveden hautausmaalla jalan päälle.
Eikä omituisuus vielä tähänkään päättynyt: Helmi Kämäräinen joutui hautakiven alta sairaalaan, mutta kukaan ei ilmoittanut hänen perheelleen, ja koko yö kadonnutta etsittiin ”kissojen, koirien kanssa”, niin kuin tavataan sanoa.
SK 35/1973 Elina Karjalainen: ”Mummo, joka katosi sairaalaan”, 31.8.1973.
