25 vuotta sitten
Suomalaiset lapset ja nuoret eivät enää hallitse edes yksinkertaisia perustietoja.
Professori Yrjö Ahmavaara väittää kirjassaan Hyvinvointivaltion tabut, että tiedon taso on romahtanut hyvinvointivaltioissa, myös Suomessa. Erityisen huolestunut hän on matematiikan ja muiden eksaktien luonnontieteiden kohtalosta.
Suomen akatemian entisen tutkijaprofessorin mielestä perussyy on ”rousseaulaisen kasvatusidealismin” ylivalta opetushallinnossa. Ahmavaara viittaa Jean-Jaqcues Rousseaun ajatukseen kansalaisten tasa-arvosta. Ahmavaaran mielestä psykometrian ja älykkyysmittausten avulla on osoitettu, että kaikki eivät voi oppia kaikkea ja kansojen ja yhteisöjen älykkyystaso vaihtelee: älykkäimpiä ovat juutalaiset, kiinalaiset ja japanilaiset.
Siksi on turha kuvitella, että kaikki suomalaislapsetkaan voisivat oppia peruskoulun opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita säädetyssä ajassa. Tiedon ja oppimisen taso siis laskee, jos lasten ja nuorten tasa-arvoisuudesta halutaan pitää kiinni – tällöinhän edetään heikkolahjaisimpien ehdoilla.
”Nykykulttuurin kritiikki” – kuten kirjan alaotsikko kuuluu – on punainen vaate niille kasvatustieteilijöille, jotka ovat korostaneet kansalaisten tasa-arvoisuutta koulutuksessa. Ajatus siitä, että vanhempien varakkuus tai yhteiskunnallinen asema eivät saa ratkaista lapsen tulevaisuutta, on syvään juurtunut suomalaisten tajuntaan.
SK 33/1998 Reijo Rutanen: ”Onko koulussa tietoa?” 14.8.1998.
Vuonna 1983
Elokuvia tekevistä Kaurismäen veljeksistä nuorempi, isonenäisempi ja pitkätukkaisempi, Aki, ohjaa parhaillaan ensimmäistä pitkää elokuvaansa Rikos ja rangaistus.
”Elokuva on kuvia peräkkäin. Kuvilla kerrotaan tarina, mutta on erehdys luulla elokuvaa taiteeksi. Sattumanvaraisten onnellisten olosuhteiden vallitessa elokuvasta voi tulla myös taidetta.”
”Olen 26 vuotta vanha, henkisesti 50-vuotias. Tämän logiikan mukaan olen kolmekymmentävuotiaana henkisesti kuollut.”
SK 33/1983 Kristina Alapuro (nyk. Carlson): ”Aki ja Alfa”, 19.8.1983.
