Sinne, mistä muut pakenevat
Konfliktijournalistin työ on Rauli Virtasen mukaan entistä vaarallisempaa.
Kriiseistä paikan päältä 1970-luvulta asti raportoinut toimittaja Rauli Virtanen, 75, liikkuu kaupungilla siviilivaatteissa: tuttua harmaata kirjeenvaihtajaliiviä ei ole nyt yllä.
Virtanen kertoo, että tv:stä tuttu ”setäliivi” on aina sama.
”Toki se käy pesulassa aina reissujen välissä.”
Virtasen uusi kirja Täällä Rauli Virtanen kertoo alaotsikkonsa mukaisesti kohtaamisista kriisialueilla Vietnamista Ukrainaan. Virtasen edellinen muistelmateos Reissukirja (2018) myi peräti 32 000 kappaletta.
Uudessa kirjassa katse on kohdistettu maailman konflikteihin. Täällä Rauli Virtanen alkaa Vietnamin sodasta ja vuodesta 1972.
Virtanen lähti parikymppisenä vapaana toimittajana kokemaan, miltä tuntuu istua viidakon yllä Yhdysvaltain armeijan helikopterissa, jossa ovi on auki ja konekiväärimies valmiina.
”Tietysti se oli sen ikäiselle myös elokuvamaisesti innostava seikkailu”, Virtanen myöntää.
Toimittaja painottaa, että hänen katseensa oli jo tuolloin enemmän siviileissä kuin sotilaissa.
Täällä Rauli Virtanen -kirjassa on yli 300 kuvaa, jotka Virtanen on ottanut 50 vuoden aikana eri konfliktialueilla.
Maailma on muuttunut niin, että enää ei tarvitse kanniskella filmirullia.
”Niitä salakuljetettiin eri maista mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Moskovan lentokenttä oli vaikein.”
Kuvien voiman kasvanut ymmärrys tekee konfliktijournalistien työstä entistä vaarallisempaa, Virtanen ajattelee.
Kriisialueilta halutaan monesti tyhjentää kaikki silminnäkijät, olivatpa he paikallisia, journalisteja tai matkailijoita.
”Toisaalta yhteydet pelaavat nykyisin kaikkialta”, toimittaja sanoo.
”Aiemmin piti tukeutua omaan riskiarvioon. Kun lähdimme paikallisen joukon mukana Pakistanista Afganistaniin vuorten yli burkiin pukeutuneina, kukaan ei Suomessa tiennyt, missä olimme.”
Läheltä piti -tilanteita on ollut, muun muassa Ugandassa, jossa Virtanen joutui jo polvilleen ojanpenkalle teloitusjonoon.
”En ole bang bang -sankarisotakirjeenvaihtajan roolia paljoa korostanut, sillä en ole sellainen.”
Virtanen kertoo olleensa kovassa paikassa aina toisen aallon etenijä.
”Jos BBC:n ja CNN:n toimittajat pääsevät ensin ei kenenkään -maan miinakentästä läpi, myös minä uskallan mennä.”
Vaikka Virtanen on raportoinut maailman hädästä puoli vuosisataa, sillä ei aina tunnu olleen vaikutusta.
Yksin pakolaisia on yli 90 miljoonaa, journalisti summaa kirjassaan.
”Ikään kuin työllä ei olisi ollut mitään merkitystä.”
Media on kuitenkin saanut aikaan paljon kiinnittämällä maailman huomion eri kriiseihin, ja yksittäisille ihmisille on ollut apua Virtasen uutisoinnista.
Nykyisen talibanhallinnon takaa-ajama naisten judovalmentaja ja tunnettu naisjudoka pääsivät turvaan Norjaan ja edellisen talibanhallinnon lehdistöavustaja Englantiin.
Virtanen haluaisi nähdä enemmän uutisointia Afrikan sodista, jotka jäävät Euroopassa pimentoon.
”Esimerkiksi Darfurin konflikti Sudanissa on sellainen. Mitä siellä tapahtuu? Entä Jemenissä tai Kongossa? Raportointi on ollut täysin puutteellista.”
Virtanen on eläkkeellä, mutta liivien pukeminen polttelee yhä. Jatkossa hän aikoo keskittyä nopean uutistyön sijaan hitaaseen journalismiin, jossa on mahdollista rakentaa syvempiä perspektiivejä.
”Jos saan toimeksiantoja, lähden kyllä kriisialueille, vaikka Darfuriin. Nykyisin haluan kuitenkin yhdistää juttuihin kokemuksiani aiemmilta reissuilta.”
Virtanen menee sinne, mistä muut haluavat pois.
Kaikkein eniten jälkiä häneen on jättänyt Afganistanin uusin kriisi, jossa taliban otti maan uudelleen haltuun.
”Sitä ennen olisin sanonut, että arpeuttavin kriisi oli Balkanin sota, erityisesti Sarajevo. Seurasin sitä intensiivisesti vuosien ajan.”
Virtanen epäilee, että hänellä on jonkinasteinen traumaperäinen stressireaktio. Se saattaa näkyä esimerkiksi kaikenlaisen väkivaltaviihteen torjuntana.
”En kuluta sellaista lainkaan. Olen äärimmäisen allerginen väkivaltaviihteelle. Julmuutta on todellisessa elämässä tarpeeksi.”
Rauli Virtanen: Täällä Rauli Virtanen. Kohtaamisia Vietnamista Ukrainaan. 256 s. WSOY, 2023.