Aivopesun uhrit

Haluavatko venäläiset sotaa, kysyttiin Eduard Kolmanovskin ja Jevgeni Jevtušenkon sodanvastaisessa laulussa, jonka Agit Prop levytti suomeksi 1970-luvulla.

Brittitutkija Jade McGlynn vastaa kirjassaan Venäjän sota, etteivät he vastusta, ainakaan aktiivisesti. Hänen mukaansa Ukrainan hyökkäyssota ei ole pelkästään Putinin sota. Suuri osa venäläisistä kannattaa sitä ja vielä useampi hyväksyy sen hiljaisesti. Putinin kannatus kohosi sodan alussa 20 prosenttiyksiköllä yli 82 prosenttiin.

McGlynn on Venäjään erikoistunut tutkija Lontoon King’s Collegessa. Hän on analysoinut venäläistä mediaa työkseen yli kymmenen vuotta. Venäjän sota selittää venäläisten näkemyksiä yhteiskunnallisella apatialla ja vuosikausia jatkuneella määrätietoisella propagandalla, joka käyttää hyväkseen tunteita, ennakkoluuloja, toiveita ja pelkoja.

Venäjän valtiollinen media syyttää sodasta Yhdysvaltoja, Britanniaa, Natoa ja Ukrainan johtoa. Venäläiset eivät välttämättä usko propagandistien sanomaa, mutta sitä ei haluta myöskään kyseenalaistaa, koska se johtaisi ristiriitoihin totutun maailmankuvan kanssa.

Sen vuoksi venäläiset eivät kysy, kuinka maa voi käydä puolustussotaa, kun sitä vastaan ei ole hyökätty.

Tuki sodalle ei ole aukotonta, tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltään sitä vastaan. Sodan aktiivisimmat vastustajat ovat paenneet maasta tai vangittu.

McGlynn ei mystifioi venäläistä sielua, vaan perustelee näkemyksiään analysoimalla Levada-keskuksen tutkimuksia, mediaa ja sosiaalisen median postauksia. Lisäksi hän on haastatellut tutkijoita, virkamiehiä ja tavallisia kansalaisia.

Arvostettu venäläistoimittaja ja tietokirjailija Mihail Zygar vie lukijansa vielä syvemmälle venäläiseen ajatusmaailmaan. Hän aloittaa analyysinsa kaukaa, 1600-luvulta. Hän tarinoi polveilevasti kasakoista, Puškinista, Katariina Suuresta ja Pietari Suuresta, ja etenee bolševikkivallankumouksen kautta Neuvostoliiton romahdukseen ja nykyaikaan.

Zygar jakaa McGlynnin käsityksen propagandan voimasta. Hän purkaa venäläisiä myyttejä ja väittää, että monet venäläiset kirjailijat ja historioitsijat ovat kylväneet fasismin siemeniä ihmisten mieliin vuosisatojen ajan.

”Emme huomanneet, kuinka tappava ajatus Venäjästä suurena imperiumina oli.”

Ukrainan yhdistyminen Venäjään oli aikoinaan yksi neuvostohistorian ideologisista tukipylväistä. Monilla Neuvostoliiton johtoon kuuluneista oli ukrainalaiset juuret.

Putinilla ei ole henkilökohtaisia siteitä Ukrainaan. Hän on lähtöisin pietarilaisesta työläisperheestä, ja neuvostoliittolainen historiakäsitys ohjaa hänen politiikkaansa. Ukrainalaiset eivät ole hänelle erillinen kansa eikä ukrainan kieltä ole olemassa.

Kirjan loppupuolisko on tarkka analyysi Ukrainan sodan taustoista. Zygar muistuttaa, että Putin varoitti sodasta jo 2008 Naton huippukokouksessa Bukarestissa. Hän kertoo yksityiskohtaisesti Ukrainan korruptios­ta ja juonitteluista sekä Maidanin vallankumouksen ja sitä edeltäneen Oranssin vallankumouksen tapahtumista. Koomikko Volodymyr Zelenskyi pilaili Putinin kustannuksella ja nousi lopulta Ukrainan presidentiksi ja puolustussodan ikoniseksi sankariksi.

Zygarilla on hyvät lähteet. Hän tuntee venäläiset ja ukrainalaiset poliitikot ja oligarkit, sillä hän on seurannut tapahtumia läheltä päivälehti Kommersantin ja Venäjän Newsweekin toimittajana sekä riippumattoman Dožd-television päätoimittajana.

Hyökkäyssodan kolmantena päivänä Zygar katsoi viisaimmaksi paeta maasta. Hän asuu nykyisin Berliinissä.

Zygarin edellinen suomennettu teos Putinin sisäpiiri (Otava, 2016) kuuluu edelleen Putin-kirjallisuuden ehdottomiin helmiin. 

Jade McGlynn: Venäjän sota. Suom. Kyösti Karvonen. 299 s. Docendo, 2023.

Mihail Zygar: Sota ja rangaistus – Putin, Zelenskyi ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Suom. Kyösti Karvonen. 495 s. Otava, 2023.