Vuoden palkituin
Jännite kasvaa Tia Kouvon perhetarinassa.
Tia Kouvon esikoiselokuva Mummola alkaa omituisen ahtaalla kuvalla ovesta ja sen puisesta kahvasta. Ovi käy. Perheenjäseniä saapuu joulunviettoon. Kamera ei liiku, kuullaan vain äänet: mummo toivottaa tervetulleiksi ja ihastelee aikuisten lastensa muka uusia vaatteita.
Hyvää tarkoittavaan lässytykseen vastataan passiivisaggressiivisesti. Kaikki ovat kovin kireänä.
Joulun juhlinta etenee ruokapöytään ja lahjojen jakoon. Leena Uotilan näyttelemä mummo ylisuorittaa esittäessään, ettei tunnelma olisi kitkainen. Kukaan ei tunnu nauttivan, paitsi kouluikäiset lapsenlapset.
Varjon läsnäolo koetetaan kieltää, kunnes se ei ole mahdollista. Tom Wentzelin näyttelemä vaari on alkoholisti ja pian kaatokännissä. Surullisempaa on mummon halu kieltää tosiasia sovittelun ja rauhan nimissä: ongelmaa ei ole nyt eikä ollut silloinkaan, kun omat lapset joutuivat kärsimään.
Kahteen osaan, jouluun ja arkeen jaettu Mummola ei kuitenkaan ole masentava vaan hirvittävän hauska ja hämmästyttävän lämmin. Kouvolla on sekä armotonta huumorintajua että syvää rakkautta henkilöitä kohtaan.
”Miten me käytämme aikaamme perheen parissa? Eikö ole sääli, että kohta kaikki kuolevat, ja tältä näyttää, kun vietämme aikaa yhdessä”, Kouvo sanoo.
Ohjaaja-käsikirjoittaja puhuu henkilöistään kuin perheenjäsenistä, joita tulee ymmärtää. Hän myöntää vain pitkin hampain, että Mummola on paitsi humaani myös groteski.
”Tämähän kertoo aika keskivertojoulusta. On paljon pahempaakin, joissain perheissä on väkivaltaa. Tässä vain yksi juo vähän liikaa”, Kouvo sanoo.
”Se, että katsotaan sivuun ongelmista ei ole rakkaudellista vaan päinvastoin.”
Mummola on vuoden palkituin suomalaiselokuva. Pääpalkinnot se on saanut Riian elokuvajuhlilla lokakuussa ja Seoul International Women’s Film Festivalilla Koreassa elokuussa. Kansainvälinen taival alkoi Berliinin elokuvajuhlilta, jossa Mummola oli ainoa suomalainen pitkä fiktio.
Ehkä merkittävintä oli pääsy New Yorkin keväiseen New Directors / New Films -tapahtumaan. Näytäntö oli Museum of Modern Artissa. Sielläkin suomalaiset perhesalaisuudet vetosivat.
”Eräs yleisön jäsen sanoi elokuvan muistuttaneen, että pitää soittaa siskolle ja käydä AA:n kokouksissa. Se oli hauskaa, koska sitä tässä toivoo. Että ihmiset soittaisivat sisaruksilleen ja pitäisivät huolta alkoholiongelmastaan.”
Kouvo ei päässyt Taideteollisen korkeakoulun elokuvaosastolle. Hän meni elokuvakouluun Tukholmassa ja sitten Göteborgissa.
Kouvo asuu edelleen Göteborgissa, mutta elokuvansa hän on tehnyt Suomessa. Mummolan tuotantoyhtiö Aamu tunnetaan myös Juho Kuosmasen elokuvista.
Ensin Mummola oli lyhytelokuva, opiskelijatyö. Kouvo sai inspiraation katsottuaan mummolassaan televisiosta amerikkalaista leffaa, jonka näkemys perhejoulusta huvitti.
”Hetkinen, eiväthän meidän joulut näytä tuolta. Voisiko tehdä elokuvan siitä, miltä suomalainen joulu todella näyttää?”
Lyhytelokuvan kuvasi Jesse Jalonen. Esteettinen idea oli kuvata tapahtumia joulupöydän äärellä vain muutamalla pitkällä kuvalla. Kamera olisi paikallaan ja todistaisi, leikkauksia olisi mahdollisimman vähän.
Sama metodi toimii pitkässä Mummolassa. Kuvat kestävät piinaavankin pitkään ennen leikkausta seuraavaan, ja jännite kasvaa.
Helsingissä Kouvo ehti opiskella sosiaalipsykologiaa yliopistolla. Tukholmassa hän opiskeli dokumenttielokuvaa. Tausta ei yllätä, kun Mummolan näkee.
Eikä se, että Kouvo kertoo ihailevansa Roy Anderssonia ja Ruben Östlundin varhaista elokuvaa Muiden mukana. Se on toteutettu samanlaisella, melkein antropologisesti ihmisten käytöstä tarkkailevalla otteella. Arkitilanteet kasvavat kiehtovaksi ja koomiseksi spektaakkeliksi, kun keskittyy seuraamaan.
Ria Katajan ja Elina Knihtilän roolityöt muistuttavat myös Q-teatterin näytelmistä, joissa on samanlainen vire.
Toisaalta Mummola on kivuliaan tuttu. Kaiken tunnistaa.
”Minulle on tärkeää, että elokuva kääntää peilin meihin itseemme. Nähdään, miltä oma oleminen, tekeminen ja käyttäytyminen näyttää, eikä tuudittauduta falskiin turvallisuuden tunteeseen”, Kouvo sanoo.
”Mummolassa ihminen on sellainen kuin se on.”
Tia Kouvo: Mummola. Elokuvateattereissa 10. marraskuuta.