Mies ja hänen mökkinsä
Matti Kuusela ja Anni Kytömäki kirjoittivat näytelmän Pentti Linkolasta.
4
MIN
Esikoisromaaninsa jälkeen Anni Kytömäki suunnitteli luonnonsuojelija Pentti Linkolan (1932–2020) elämäkertaa. Aie eteni niin pitkälle, että kirjailija kysyi Linkolan mielipidettä.
”Pentti ei vastannut oikein juuta eikä jaata. Hän oli luultavasti sopinut jo asiasta Riitta Kylänpään kanssa”, Kytömäki kertoo.
”Myöhemmin kuulin Pentin sanoneen yhteiselle tutulle, että Annin pitää kirjoittaa muuta.”
Kytömäki ajatteli elämäkerran nimeksi Vain lintuja rakastanut. Nyt siitä tulee Linkolasta kertovan näytelmän nimi.
Ensi-ilta on lokakuussa 2025 Valkeakosken kaupunginteatterissa. Linkola asui ja kalasti Valkeakosken Sääksmäellä vuosikymmenten ajan.
Linkolan elämää ja työtä kuvaava näytelmä oli toimittaja Matti Kuuselan idea. Kuusela ja Kytömäki kirjoittivat sen yhdessä. Tai oikeastaan erikseen.
”Matti laati alustavan kohtausluettelon. Sieltä hän näytti, että voisit tehdä tuon ja tuon ja tuon. Aivoni ovat sen rakenteiset, että etenin aika kronologisesti ja loogisesti. Matilla ei välttämättä mennyt ihan niin”, Kytömäki kertoo.
Pentti Linkola perusti Luonnonperintösäätiön vuonna 1995. Säätiö suojelee uhanalaisia metsiä ja muita arvokkaita luontoalueita. Kytömäki on Luonnonperintösäätiön hallituksen puheenjohtaja.
”Pentti oli siitä harvinainen luonnonsuojelija, että hän ei koskaan kyynistynyt. Hänen ajatuksensa eivät muuttuneet. Hän teki, mitä näki oikeaksi”, Kytömäki sanoo.
Parikymppisenä Kytömäki muutti pieneen mökkiin järven rannalle.
”Halusin erota talouskasvuyhteiskunnasta ja opetella omavaraisuutta, koska kaikki joutuvat tekemään niin, jos tulee isompi romahdus. Pentillä oli varmastikin hyvin samanlainen ajatus.”
Linkola asui keltaisessa mökissään elämänsä loppuun asti, takertui elämäntapaansa. Kytömäki vietti erakkomökissään vuoden. Sitten hän alkoi kaivata ihmisiä.
Matti Kuusela kirjoitti Linkolasta monta juttua Aamulehteen. Hän vieraili kalastajan kotona ja he kävivät yhdessä metsässä. Ensimmäisen kerran Kuusela ja Linkola tapasivat syksyllä 2006 Kuhmalahdella sijaitsevalla luonnonsuojelualueella. Kytömäki oli mukana luontoasiantuntijana, tunnistamassa kasveja.
Kytömäki ja Kuusela olivat tutustuneet, kun Kytömäki voitti Pirkanmaan kirjoituskilpailun ja Kuusela teki hänestä jutun.
”Kuhmalahden keikka oli järisyttävä. Linkola oli hauska. Hän oli mutkaton. Rehellinen”, muistelee Kuusela.
”Hänen suomen kielensä oli valloittavan raikas. Varmaankin siihen ensin ihastuin. Se lumosi mut.”
Kuusela ei ollut käynyt metsässä vuosikymmeniin. Hän sai armeijassa kyllikseen aseista ja metsästä.
”Nykyään olen pasifisti, kuten oli myös Linkola. Haluan nostaa sitä näytelmässä.”
Viime vuonna Kuusela kävi katsomassa Helsingin kaupunginteatterin näytelmän Pentti Linkola – kaltaisemme? Hän ei tunnistanut päähahmoa ollenkaan.
”Silloin rupesin vakavasti ajattelemaan tämän näytelmän tekemistä. Olin jo kirjoittanut muutaman näytelmän. Tiesin, millaista hommaa se on.”
Kuusela alkoi lukea Linkolan kirjoituksia uudestaan. Hän vaikuttui entistä enemmän Linkolan rohkeudesta ja viisaudesta. Samaan aikaan nousi ihmetys siitä, miten media käytti julkeasti hyväkseen Linkolan rehellisyyttä.
”Kun Kylänpään kirjoittama elämäkerta ilmestyi, Hesarin jutussa keskityttiin siihen, että Linkolan mukaan pakolaiset pitäisi hukuttaa Välimereen. Se oli sekunti hänen vuosikymmenten ajattelustaan”, Kuusela sanoo.
”Se oli tosi tarkoitushakuista. Niinhän media toimii.”
Linkola suhtautui ihmisiin osana luontoa. Jos ihmisiä oli liikaa, väen sietikin vähetä.
Toisaalta Linkola rakasti kauneutta. Sitä hän löysi luonnosta, musiikista ja kirjallisuudesta. Erityisesti Linkola rakasti pikkulintuja.
”Hänellä oli muutama lintu, joista todella tykkäsi. Ainakin sinitiainen ja mustapääkerttu.”
Maaliskuussa ilmestyi Kuuselan omaelämäkerta Journalisti – toisenlainen toimittaja. Siinä hän kertoi kirjoittaneensa muutamaan lehtijuttuunsa sepitettä.
Tunnustuksesta nousi kohu. Aamulehti poisti kaikki Kuuselan jutut verkosta kuukausiksi. Se teetti selvityksen, jonka mukaan noin 30 jutussa oli varmasti sepitettä. Selvitystyössä ei löytynyt viitteitä siitä, että Kuusela olisi tarkoituksellisesti johtanut lukijoita harhaan saati tavoitellut toiminnallaan mitään erityistä etua.
Kuusela uskoo selvinneensä kohusta pitkälti Linkolan ansiosta.
”Pääsin tekemään jotain oikeaa ja tärkeää. Viisasta ja opettavaista. Enkä jäänyt ajattelemaan sitä, mitä joku ajattelee kirjoituksistani. Sellainen vie hulluuden partaalle.”
Kuusela suunnittelee jo seuraavaa näytelmää. Sanomalehden toimitukseen sijoittuvan farssin pääosassa on suuri näyttötaulu. Alati juoksevat numerot kertovat, kuinka moni lukee mitäkin juttua.
”Kun Aamulehteen tuli vastaava systeemi, tajusin heti, että tämä on lopun alku. Onneksi pääsin pois sieltä”, Kuusela sanoo.
”Journalismin suurin ongelma tällä hetkellä on se, että se ei kerro tärkeistä asioista vaan niistä, joiden oletetaan kiinnostavan lukijoita.”