Mikä kuva!
Täydellistä on kirja tyylitajuisista nuorista ja pinnallisesta ajasta, Outi Hytönen kirjoittaa.
Täydellistä on iskenyt osuvuudellaan laajaan lukijakuntaan ympäri Eurooppaa. Vincenzo Latronicon romaani kertoo italialaisen nuorenparin elämästä. Anna ja Tom muuttavat unelmien kaupunkiin Berliiniin, missä voi täydellisesti toteuttaa graafisen suunnittelijan etätyöelämää ja nauttia loputtomasta klubien, trendiruokien ja galleria-avajaisten tarjonnasta.
Pieni romaani kuvaa päähenkilöiden kautta laajempaa sukupolvikokemusta. Romaanin kertoja on kuin ulkopuolinen reportteri. Hän seuraa nuorten aikuisten väljää ryhmää kuin eläinlaumaa. Anna ja Tom ovat satunnaisia yksilöitä, jotka nyt vain sattuvat olemaan sopivia kuvaamaan lajia. He eivät itse pääse ääneen, mutta kertoja aivan kuin arvaa jokaisen heidän sisäisen tuntonsa, sillä ne ovat niin tuttuja, kaikkialla samanlaisia.
Esikuvakseen italialainen Latronico on nostanut Georges Perecin romaanin Tavarat, ja juuri materiaalisella puolella on esikuvansa mukaisesti Täydellistä-romaanissa keskeinen osa. Emaliastiat, huonekasvit, skandinaaviset nojatuolit ja juuri oikean maun mukaan valitut laatat tekevät elämästä täydellistä – kuvissa. Kaikki ideat siitä, mitä tehdä, mistä haaveilla, millaista elämän tulisi olla, on löydetty kuvista, pääasiassa sosiaalisen median kautta.
Latronico on löytänyt tavattoman tunnistettavia, yleiseurooppalaisia yksityiskohtia. Ihmismielen ohella Latronico kuvaakin myös viime vuosikymmenten aikana tapahtunutta muutosta, jossa kaupungit, majoitukset, kahvilat ja kulttuurituotteet muuttuvat joka paikassa samanlaisiksi. Berliinin ja Lissabonin välillä eroa on enää auringonlaskun sävyissä.
Luvuissa edetään aiheittain: yksi luku on Berliinin illanviettokulttuurista, toinen seksielämän mielikuvien ja todellisuuden risteymästä, kolmas matkustelusta, jossa tavoitellaan haaveita yhä uudelleen. Tämä vahvistaa kirjan reportaasimaisuutta, vaikka kyse on kaunokirjallisuudesta.
Täydellistä on luovan luokan diginomadien ja yhden sukupolven tarina. Voisiko muista ikäluokista tai erilaisen työn tekijöistä edes kirjoittaa vastaavaa? Vai tasapäistyvätkö sukupolvierotkin ikuiseksi nuoruudeksi, haaveeksi kuvankauniista, täydellisestä elämästä, jonka rauhaa eivät saa rikkoa pienet lapset, jotka vievät ”oman ajan”, tai vanhuuden vaivat?
Latronico antaa ajastamme pinnallisen ja apean kuvan, johon lukijan on helppo peilata omia kokemuksiaan. Yli 20 kielelle käännetty Booker-ehdokas jättää lukijan sopivasti levottomaksi, pakottaen ajattelemaan omia näkemyksiä aiheesta.
Vincenzo Latronico: Täydellistä. Suomentanut Leena Rantanen. 160 sivua. Gummerus, 2026.