Aikojen ja tarinoiden palmikko

Eräällä tavalla palmikointi on aina meneillään, ajattelet. Se ulottuu historiasta tähän päivään ja sitoo ne, jotka eivät vielä ole täällä, niihin, jotka ovat täällä nyt mutta eivät pian enää ole.

Näin ajattelee Pienten joutsenten päähenkilö letittäessään mummonsa hiuksia.

Ajatus kuvaa täsmällisesti koko Pienet joutsenet -romaania. Tarinassa punotaan yhteen kolme suurta linjaa ja näytetään, miten suuren maailman ja yhden ihmiselämän tapahtumat, mennyt ja nykyinen kietoutuvat yhteen, miten roolit ja valta-asetelmat toistuvat eri mittakaavoissa.

Yhdessä linjassa seurataan 1990-luvun alussa koulutytön balettielämää. Taustalla kuohuvat maailmanhistorialliset käänteet. Palmikon kolmas osa sijoittuu vuoteen 2011, jolloin aikuiseksi kasvanut tyttö vierailee terveyskeskuksessa kahden isoäitinsä luona.

Samanlaisina toistuvien kuvioiden näyttäminen erilaisissa mittakaavoissa tekee Pienistä joutsenista monitasoisen romaanin. Asioita, joita tapahtui Neuvostoliiton hajotessa, voi tapahtua myös lasten balettitunnilla Oulussa. Käsi kädessä ketjussa eteneminen edustaa yhteisön voimaa ja vastarintaa. Pahan kohtaamiseen on lukuisia vaihtoehtoja, niin valtiotasolla, balettiesityksen ratkaisuissa kuin ystävien välillä.

Joutsenlampi-baletti kulkee mukana tiukasti koko romaanissa. Romaani avautuu varmasti sitä intiimimmin, mitä paremmin lukija Joutsenlammen tuntee. Kirjailija on kuitenkin tarjonnut avuksi baletin referaatin kirjan alussa.

Johdannossa Pulkkinen kuvaa myös lähteiden ja omien kokemusten käyttöä. Lisäksi kirjailija on johdatellut lukijoita esittämällä 7. elokuuta Instagram-päivityksessään toiveita romaanien tasojen näkemisestä. Kysymykset voivat auttaa lukijaa ja herättävät varmasti kiinnostuksen, mutta Pulkkisen huoli siitä, nähdäänkö romaanin tasot ja aiheiden kirjo, on turha.

Pienet joutsenet on erittäin taitavasti rakennettu kokonaisuus. Yhteydet asioi­den, ihmisten ja eri aikojen tapahtumien välille syntyvät hienovaraisesti vähitellen. Romaani ei tyhjene yhdellä lukukerralla, sillä seuraavalla kierroksella jo valmiiksi tiedossa olevat säikeet vasta näyttävätkin, miten ennakkoluulottoman kekseliäästi ja monipuolisesti Pulkkinen romaanissaan peilaa eri aikoja, taidetta ja ihmisiä toisiinsa.

Tarinoiden palmikosta muodostuu ihmisyyden kartta, jossa samat merkit toistuvat erilaisina aikoina ja eri ympäristöissä. Ihmisissä pysyy aina jotain yhteistä samaa, vaikkei kukaan aina olekaan vain sitä, miltä pinnalta näyttää. 

Riikka Pulkkinen: Pienet joutsenet. 448 sivua. Otava, 2026.