Isoveli valvoo
Kiina on rakentanut uiguurien asuttamaan Xinjiangiin totaalisen valvontajärjestelmän ja keskitysleirien verkoston.
Toisen maailmansodan jälkeen George Orwell hätkähdytti romaanillaan Vuonna 1984. Se kuvaa totalitaarista yhteiskuntaa, jossa Isoveljeksi kutsuttu diktaattori valvoo kansalaisten liikkeitä ja jopa ajatuksia.
Aasian maihin erikoistunut amerikkalaistoimittaja Geoffrey Cain osoittaa kirjassaan Totaalinen poliisivaltio, että Orwellin dystopia on toteutunut Länsi-Kiinassa. Noin 1,8 miljoonaa uiguuria ja muuta vähemmistökansalaista on teljetty sadoille keskitysleirille syytettynä ”ideologisten virusten” levittämisestä ja ”terrorististen ajatusten” hautomisesta.
Monet leirit ovat entisiä oppilaitoksia. Ne on muutettu keskuksiksi, joissa harjoitetaan kidutusta, aivopesua ja indoktrinaatiota. Cainin mukaan elämä Xinjiangissa on helvetillistä myös pidätettyjen perheille. Viranomaiset lähettävät koteihin valvojia, jotka opettavat noudattamaan valtiollisia hyveitä ja kunnioittamaan kommunistista puoluetta.
Kotitalouksia painostetaan tarkkailemaan toisiaan. Mallina on käytetty feodaalisen Kiinan baojia-järjestelmää, jossa naapurusto oli yhteisvastuussa lakien toimeenpanosta ja verojen keräämisestä.
Kaikenlainen uskonnollinen toiminta ja ulkomaiset kontaktit luokitellaan arveluttavaksi toiminnaksi. Pelkkä epäily saattaa viedä vankileirille.
Uiguurit ovat 11-miljoonainen turkinsukuinen kansa. Heitä asuu Xinjiangin lisäksi Kazakstanissa, Kirgisiassa, Uzbekistanissa ja Afganistanissa. Kiinan viranomaiset syyttävät uiguureja terrorismista. Syytteissä on jonkin verran perää, sillä uiguuriaktivistit ovat tehneet väkivaltaisia iskuja sekä Pekingissä että muualla Kiinassa.
Cainin mukaan viranomaiset ovat kuitenkin luoneet terrorismiongelman itse. Vuosia jatkuneet pidätykset ja sorto ovat radikalisoineet osan väestöstä.
Tuhannet uiguurit ovat lähteneet Kiinasta Afganistaniin ja Syyriaan taistelemaan Isisin ja muiden islamistiryhmien joukoissa. Osa heistä on palannut takaisin käydäkseen pyhää sotaa valtiota vastaan.
Xinjiangista on vaikea saada luotettavaa tietoa, koska alue on enimmäkseen suljettu ulkomaalaisilta toimittajilta. Geoffrey Cain on onnistunut vierailemaan alueella.
Kirja perustuu silti pääasiassa kymmenien maanpakolaisten, it-alan työntekijöiden, virkamiesten, tutkijoiden ja aktivistien haastatteluihin sekä aiemmin julkaistuihin artikkeleihin ja raportteihin, jotka luetellaan tarkasti teoksen laajassa viiteluettelossa.
Keskeiseksi hahmoksi nousee nuori uiguurinainen, Maysem. Hän oli valmistunut kiinalaisesta yliopistosta ja suoritti jatko-opintoja Turkissa, kun hänet pidätettiin kesälomalla Xinjiangissa.
Maysem lähetettiin uudelleenkoulutettavaksi ja kidutettavaksi paikalliseen pidätyskeskukseen, koska hän oli opiskellut ulkomailla.
Kiinan tiedustelupalvelujen käytössä on kehittynyttä tekniikkaa, josta osa on peräisin Yhdysvalloista. Kansalaisia valvotaan kuuntelulaitteiden, kameroiden, kasvojentunnistuksen ja tekoälyn avulla.
Cain on rakentanut kirjansa taitavasti. Hän kuljettaa rinnakkain kahta tarinaa, jotka kietoutuvat toisiinsa. Hän kertoo Kiinan teknologian kehityksestä ja toisaalta Xinjiangin joutumisesta totalitaarisen valtion valvontajärjestelmän koekentäksi.
Totaalinen poliisivaltio on alusta loppuun huolellista työtä. Cain on haastatellut päähenkilöitään useita kertoja ja tarkistanut heidän luotettavuutensa ihmisiltä, jotka tuntevat heidät ja ovat kuulleet heidän tarinansa jo aikaisemmin.
Tuloksena on järkyttävä kuvaus kafkamaisesta suurvallasta, jonka valvontakoneisto ulottuu kaikkialle. Teos vahvistaa ihmisoikeusaktivistien kertomukset uiguurien järjestelmällisestä sorrosta.
Geoffrey Cain: Totaalinen poliisivaltio. Suom. Riina Vuokko. 352 s. Atena, 2022.