Uiguurit ovat muukalaisia omalla maallaan

Kiina
Teksti
SK:n toimitus

Mellakoiden jälkeen uiguurien ja kiinalaisten välinen kuilu on entistä leveämpi. SK vieraili Xinjiangissa.

Xinjiang Kashgar
Uiguurit uhmasivat 10. heinäkuuta Kashgarissa rukouskieltoa, joka oli asetettu mellakoiden pelossa. Kuva Elizabeth Dalziel / AP / Lehtikuva.

Xinjiangin provinssi, Kiina:

Kashgarin kaupungissa lähellä Kazakstanin, Kirgisian ja Tadžikistanin rajoja, 1 300 kilometriä Urumqista länteen, uiguurit ovat yhä enemmistö.

Täällä ohi lipuvien huntujen alta pälyilevät vaaleanharmaat silmät ja vain aniharva puhuu sujuvaa kiinaa. Tytöt naitetaan teini-iässä, miehet ottavat useita vaimoja ja päivät rytmittyvät rukouskutsujen mukaan. Vanhan kaupungin minareettien katveessa on helppo ymmärtää, miksi Kiinan on vaikea sulauttaa uiguureja valtaväestöön. Ollaan valovuosien päässä aluetta hallitsevasta Pekingistä. Täältä, Xinjiangin sydänmailta, hallitus kertoo ongelmia aiheuttavien muslimiseparatistien olevan kotoisin.

Levotonta Kashgaria on aina vartioitu tiukasti, mutta nyt tunnelma on erityisen kireä. Urumqin mellakoiden rohkaisemana myös täällä osoitettiin mieltä, mutta poliisi hajotti nopeasti Idi Kahin moskeijan eteen kokoontuneen väkijoukon. Siitä saakka moskeija on ollut suljettu ja kadut täynnä mellakkapoliiseja.

Kashgarin vanhan kaupungin tomuisilla kaduilla aprikooseja kauppaava mies kertoo olevansa peloissaan. Viikon aikana kaupungissa on tehty paljon pidätyksiä.

”Täällä tapahtuu paljon sellaista, mistä kukaan ei saa koskaan tietää”, mies kertoo. ”Meillä uiguureilla on nyt todella vaikeaa.”

Samalla kun hallitus on kiristänyt otettaan uiguureista, ovat myös paikallisten mielipiteet koventuneet. Ustenatushin kylässä, puolitoista tuntia Kashgarista pohjoiseen, kokoonnutaan perjantain iltapäivärukoukseen. Auringon paahtamat maalaismiehet valittavat, ettei poliisi päästä heitä Kashgariin. Kylän ja Kashgarin välisellä tiellä on kolme poliisin tarkastuspistettä.

”Kiinalaisilla on aseet, meillä ei,” sanoo eräs miehistä. ”Siksi emme voi tilanteelle mitään.”

Uskonto suurin ongelma

Jos aseita olisi, ainakaan 22-vuotias opiskelija Ismael ei epäröisi tarttua niihin.

”Moni uiguuri vihaa kiinalaisia”, hän kertoo. ”Kiinalaiset haluaisivat tehdä meistä kaikista samanlaisia kuin he, mutta niin ei koskaan käy.”

Uiguurien kieli, kulttuuri, uskonto ja ulkonäkö poikkeavat täysin aluetta hallinnoivista han-kiinalaisista. Ennakkoluulot elävät puolin ja toisin, ja ryhmät ovat vain vähän tekemisissä keskenään. Kiinalaisten ja uiguurien välinen suurin ongelma on Ismaelin mielestä kuitenkin uskonto.

”Kiinalaiset eivät usko mihinkään”, hän sanoo. ”Heidän jumalansa on raha.”

Vaikka uiguurit ovat eläneet kommunistipuolueen hallitsemina jo 60 vuotta, itsenäisyyshaaveet istuvat tiukassa.

”Me olemme oma kansamme toisen valtion sisällä. Totta kai haluaisimme itsenäisyyttä, tai ainakin suurempaa itsehallintoa”, sanoo Ismael. ”Sen puolesta olisin valmis ryhtymään vaikka sotaan.”

Puukoin ja kivin varustautuneista mellakoijista ei kuitenkaan ole vastusta Kiinan kansanarmeijalle, vaan kapinat tukahdutetaan voimalla. Kommunistipuolueelle maan läntisten alueiden hallinta on elintärkeää, eikä yhden Kiinan politiikasta luovuta. Mikäli yhdelle vähemmistölle tehtäisiin myönnytyksiä, pitäisi lisäoikeuksia antaa muillekin. Strategisesti tärkeällä Xinjiangin provinssilla on yhteistä rajapintaa kahdeksan valtion kanssa, ja alueen runsaat kaasu- ja öljyvarat tekevät siitä myös taloudellisesti tärkeän. Lisäksi Kiina on suorittanut alueella ydinkokeita.

Uiguurien ahdinko on todellista, mutta Urumqissa vapaustaistelusta kärsi tavallinen kansa.

Verilöylyssä kurkkuja katkottiin viattomilta sivustaseuraajilta, ja tapettujen joukossa oli lapsia ja vanhuksia. Yhden tuhotun kaupan sisään kuoli viisihenkinen perhe. Lännen levottomuudet eivät juuri Kiinan kehittyneempiin itäosiin vaikuta, mutta ainakin Xinjiangissa uiguurien ja han-kiinalaisten yhteiselo on nyt entistäkin vaikeampaa.

”Jos uiguurit kokevat hallituksen sortavan heitä, pitäisi heidän käsitellä asia hallituksen kanssa”, kertoo kiinalainen Wen Jie. ”Viattomien ihmisten tappaminen on väärin. Ei tavallisella kansalla ole mitään tekemistä viranomaisten kanssa.”

Mutta miten saada autoritaarinen hallitus kuuntelemaan vähemmistökansan huolia? Mies pohtii pitkään. ”En osaa sanoa.”

Teksti Sari Autio, Xinjiang

Lue taustaksi: Näin uiguurimellakat etenivät