Saako elokuvissa äännellä?
Docpoint-tekijävieras Mark Cousins vastaa kaikkeen, mitä olet aina halunnut tietää elokuvista.
Mark Cousins istuu mustassa hupparissa kirjahyllyn edessä. Elokuvan tarina -sarjan ja muiden dokumenttien tekijä on valmis vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin aiheesta, jota irlantilainen ohjaaja-käsikirjoittaja on analysoinut vuosikymmeniä.
Mikä on oleellisin asia, jota ihmiset eivät ymmärrä elokuvasta, Mark Cousins?
”Elokuvassa on aina jotain unenkaltaista, vaikka kyseessä olisi poliittinen tai journalistinen elokuva. Heti kun alkaa leikata, hyppää yhdestä ajasta toiseen. Erkki Karun Finlandia (1922) on propagandaelokuva, mutta jotkut kohtaukset voisivat olla David Lynchin työtä.”
Pidät mestariluokka-oppitunnin Helsingissä Docpoint-festivaalilla. Oletko elokuvan mestari?
”En. Minusta parhaat dokumentit syntyvät, kun jättäytyy taustalle, ei korosta nerouttaan, ei yritä olla henkilökohtainen vaan havainnoi. Pidän itseäni hyvänä havainnoitsijana.”
Miksi Hollywood on nykyään niin tylsä?
”Hollywood on ollut usein tylsä, me vain unohdamme tylsät ajat. Vaikka vuosien 1946 ja 1952 useimmat elokuvat ovat paskoja ja kaavamaisia. Hollywoodista on tullut entistäkin kapitalistisempi, kun se on menettänyt valtaansa. Pelokkaat pelaavat varman päälle.”
Elokuvasi A Story of Children and Film (2013) kuvaa lapsuuden viattomuutta ja väkivaltaisuutta. Ovatko elokuvien lapset muuttuneet?
”Lasten suoritukset paranivat, kun kamerat pienenivät ja vähensivät lasten tekniikan pelkoa. Kun puhelimet kuvaavat 4K-tasoista kuvaa, nähdään hämmästyttäviä lapsirooleja.”
Elokuvasi The March on Rome (2022) näyttää fasismin nousun Italiassa. Miten elokuva nosti Mussolinia?
”Me filmihullut haluaisimme ajatella olevamme enkeleiden puolella, mutta se ei ole totta. Elokuva ei auttanut vain Mussolinia vaan myös Hitleriä ja Francoa. Ja tässä elokuvan unenomaisuudella on osansa. Fasismi on irrationaalista ja luo pelkoja ja hirviöitä ihmisten mielissä.”
Elokuvasi Atomic (2015) kuvaa innostusta ydinpommeihin. Miksi tuhossa on ylevää kauneutta?
”Monen asian ytimessä on samanlainen paradoksi. Elokuva on ylevä ja hirvittävä, atomimaailma on ylevä ja hirvittävä. Meidän täytyy aina ihmisinä, äänestäjinä ja elokuvantekijöinä punnita ja ottaa vastuuta, miten käsittelemme näitä asioita.”
Ihmisillä on pääsy yhä suurempiin elävän kuvan arkistoihin, mutta silti edelleen kysytään: mitä katsoisin tänään?
”Ranskalaiset kutsuvat tätä termillä embarras de choix. Elokuvannälkäisenä nuorena minun piti odottaa kymmenen vuotta, että näin Citizen Kanen. Nyt ihmisillä on nälän vastakohta. Pöytä on täynnä, mutta et tiedä mitä syödä.”
Mitä katsoisin tänään?
”Aki Kaurismäen uusimman.”
Olen nähnyt sen jo kahdesti.
”Voinko kysyä sinulta kysymyksen Akin elokuvasta? Minusta Kuolleet lehdet oli täydellinen, paitsi että koiran ei olisi tarvinnut olla nimeltään Chaplin, koska koko elokuva on niin chaplinilainen. Se oli liikaa.”
Onko elokuvasta tulossa vanhanaikaista?
”Minusta virtuaalitodellisuus on vain elokuvan yksi muoto. Luulen, että elokuvan alkuaikoina Georges Méliès olisi rakastanut sitä. Elokuvissa käymisen tärkeä houkutin on se, että siinä annetaan ohjaajalle kaksi tuntia aikaa tehdä jotain. Katsojalla ei ole pysäytysnappia. Kokemukselle pitää vain antautua. Me haluamme jotain, mitä Joseph Campbell kutsui itsensä unohtamisen nautinnoksi.”
Onko hyväksyttävää äännellä teatterissa?
”Kyllä. Olen viettänyt paljon aikaa Intiassa, jossa elokuvissa käy jatkuva melu. Kuuluu etenkin naurua ja juttelua. Intialaiset tuovat hopeiset aterimet ja illastavat teattereissa. Itse istun aina eturivissä, ettei kellään olisi edessäni sipsipussia tai karkkeja, koska en juurikaan pidä niiden äänistä. Mitä vakavampi elokuva, sitä tärkeämpää on olla hiljaa.”
Pitäisikö sinun elokuviasi katsella hiljaisuudessa?
”Minusta se olisi suositeltavaa, kyllä! Toivon ainakin, että ihmiset eivät keskustelisi jostain muusta aiheesta.”
DocPoint Helsingissä 30.1.–4.2.