Hyvä paha lähiö

Arkkitehtuurimuseon näyttely Betoniunelmia vie tehorakentamisen 1970-luvulle, mainettaan parempaan aikakauteen.

Maaltamuutto lisäsi uusien asuntojen tarvetta. Suurimpiin kaupunkeihin niitä rakennettiin noin 70 000 vuodessa.

”Rakentamista suuntasi kustannustehokkuuden optimointi mutta myös hyvinvointiyhteiskunnan ja tasa-arvon eetos”, näyttelyn kuratointiin osallistunut tutkimuspäällikkö Petteri Kummala arvioi.

Kustannustehokas jälki oli toisteista ja julkisivut betoninharmaita. Suunnittelun anonyymiys kuului elitismiä karttaneeseen ajattelutapaan. Harvassa ovat lähiöt tai edes rakennukset, joista puhuttaisiin suunnittelijansa perusteella.

Toisaalta asemakaavojen merkitys korostui aiempaa enemmän. Ne toivat mainetta muutamille, kuten Pentti Aholalle, joka suunnitteli aluerakentamisen kaavat tusinaan lähiöön pelkästään pk-seudulla.

Rakennusliikkeille kokonaiset alueet olivat makoisia hankkeita, kun yhdellä nosturilla sai elementit ylös useaan taloon. Vaikka määrä oli prioriteetti, ei laatua vähätelty.

”Vähemmälle huomiolle jäävät avarat, toimivat pohjaratkaisut”, Kummala muistuttaa. ”Asunnot olivat valoisia, usein läpi talon. Neliömäisten huoneiden kalustaminen oli helppoa.”

Nykyisin runkosyvyydet tuottavat putkimaisia, pimeämpiä asuntoja. Kun 1970-luvun taloissa kultakin kerrostasanteelta mentiin kolmeen asuntoon, nyt niitä saattaa olla viisi.

Kummala korostaa, miten maisema-arkkitehtuuri säilytti metsälähiöiden tapaan luontoa mutta panosti pihojen ja yhteisten alueiden viihtyisyyteen.

Öljykriisi ja muuttoliikkeen hidastuminen romahduttivat rakentamisen määrän. Se vaikutti myös suunnittelun periaatteisiin. Kummalan mukaan 1970-luvun loppupuolen arkkitehtuuri on monimuotoisempaa ja mittakaavaltaan vaihtelevampaa.

”Siihen vaikutti lähiöihin kohdistunut kritiikki mutta myös yksilöllisempien arvojen nousu.”

Betoniunelmia esittelee myös julkisen rakentamisen – kirkkojen, kunnantalojen ja kirjastojen – muutosta, jossa näkyvät samat trendit vuosikymmenen alun vaatimattomuudesta kohti yksilöllisempää ja näyttävämpää. Näissä kohteissa puhutaan jo nimekkäistä arkkitehdeistä.

Museon tutkimushankkeiden pohjalta on ymmärrettävää tuottaa katsaus koko 1970-lukuun. Keskittyminen asuntorakentamiseen ja lähiöihin olisi tarjonnut syvemmän sukelluksen yhteen aiheeseen, nyt muu jää pinnallisemmaksi raapaisuksi. 

Betoniunelmia – ja muita näkymiä 1970-luvun arkkitehtuuriin. Arkkitehtuurimuseo (Kasarmi­­katu 24, Helsinki) 15.10. asti.

Lue myös: Kustaa Saksin teokset kutovat yhteen perinteen ja huipputeknologian