Käsistä lähtee
Eeva Turusen kirjassa kompuroidaan sukupolvien kuiluun.
Eeva Turunen on arkkitehti, joka ei kuulemma hirveästi välitä työnsä kankeasta puolesta: byrokratiasta, rahasta ja muista rajoittavista tekijöistä tai määräyksistä.
”Niistä voi riistäytyä ihan toisella tavalla kirjoittaessa”, Turunen sanoo.
Turusen uuden romaanin Sivistynyt ja miellyttävä ihminen kertoja on arkkitehti, joka tiivistää työn ilot:
”mä päätin lattian liikuntasaumalistan mallin, enkä kysyny pomolta!
kädenjälkeni jää elämään”.
Kustantamon esitetekstissä Sivistyneestä ja miellyttävästä ihmisestä käytetään sanaa ”proosatyömaa”. Kirja on rakennelmana kuin Jenga-pelin torni, joka pysyy kasassa pikemminkin aukoista johtuen kuin niistä huolimatta. Teksti on täynnä aukkoja, dialogia ja asiallisia sähköposteja.
Mieleen tulevat Jukka Viikilän viimevuotisen Finlandia-voittajan Taivaallisen vastaanoton tekstisilppu sekä Georges Perecin kokeellinen klassikko Elämä: käyttöohje, joka ilmoittaa olevansa ”romaaneja”.
Sivistyneen ja miellyttävän ihmisen nimiölehdellä lukee sen sijaan ”romaani, mikäs muu”. Äänikirjan tekeminen tuntuu Turusesta vaikealta ajatukselta.
Onko tämä siis jälleen yksi niistä romaaneista, joille romaanius on kaatoluokka, kun joku leima kirjalle pitää antaa?
Turunen perustelee määritelmää päähänpistolla. Hän ei ollut koskaan ajatellut kirjoittavansa romaania. Uutuudestakin piti alkujaan tulla näytelmä.
”Olen enemmän yksityiskohtien ihminen enkä hyvä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia”, kirjailija kertoo.
”Vaikka ne aina muodostaa kokonaisuuden, jos ei tee haikuja tai jotain minimalistista, niin se oli mulle vähän yllätys, kun huomasin olevani tekemässä romaania.”
Jo esikoisteoksen aikaan genreyttäminen oli Turuselle vaikeaa.
”Onko kyseessä novellikokoelma, episodiromaani, runoteos vai niin sanottu elämäkerta?” hän vastasi, kun Helsingin Sanomat kysyi, miksi tämä kirja.
Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa voitti HS:n esikoiskirjapalkinnon vuonna 2018.
”Kyllähän joku tuli mulle silloin sanomaan, että voi kun olisit kirjoittanut romaanin.”
Tämä joku on onnekas, sillä Sivistyneessä ja miellyttävässä ihmisessä on tyylillisesti paljon samaa edeltäjänsä kanssa.
