Ydintuhon jälkeinen musikaali

Helsingin kaupunginteatterin ja Q-teatterin ensimmäinen yhteistuotanto Uusi Eden alkaa sanoin: ”Tänä iltana tulette näkemään suurenmoista rakkautta, silmitöntä väkivaltaa ja kaikkea siltä väliltä, mitä hyvään musikaaliin kuuluu.”

Mahtavaa! Odotukset ovatkin korkealla, sillä jo käsiohjelmassa luvataan jotain erilaista.

Uusi Eden esitellään musikaalikomediaksi, jossa käsikirjoittaja-ohjaaja Juho Mantereen ”groteski ote kohtaa Disney-musikaalin hengen”. Mantere on helsinkiläisen Q-teatterin taiteellinen johtaja, jonka edellinen ohjaustyö Uuteen nousuun nousi yleisömagneetiksi.

Uudessa Edenissä on loistavan tarinan ainekset.

Pienen teatterin henkilökunta on selvinnyt ydintuhosta ja muodostaa uuden yhteiskunnan, jota ”äiti” (Tiina Peltonen) johtaa itsevaltiaan ottein.

Jokainen päivä on työtä ja selviytymistä, ja teatteri on kielletty. Kansa on onnellinen, sillä äiti hankkii ruokaa ja pitää ihmiset sananmukaisesti lihassa.

Mutta käärmeensä on paratiisissakin. Näyttelijä Sonja (Anna-Sofia Tuominen) haluaa Edenistä demokratian. Päämääränsä saavuttamiseen hän tarvitsee Petterin (Miiko Toiviainen), raunioista löydetyn pizzalähetin, joka on rakastunut häneen. Seuraukset ovat kuin Shakespearen vallanhimodraamasta Julius Caesar, kunnes esityksessä todetaan: ”Jos tämä olisi näytelmä, lopun voisi kirjoittaa uusiksi.”

Niin Juho Mantere tekee. Esityksen ydinajatus ihmisyydestä kääntyy päälaelleen.

Aluksi Uusi Eden onnistuu sekoittamaan makaaberin selviytymistarinan ja imelän Disney-hengen tavalla, joka on hauska, ihastuttava ja ajankohtainen. Ajatukset kulkeutuvat helposti taiteen merkitykseen yhteiskunnassa, suurvaltojen johtajiin ja ylipäänsä johtajuuteen.

Säveltäjä Henri Lyysaaren musiikki on upeaa, ja Lyysaaren ja Mantereen sanoitukset ovat oivallisia. Näyttelijäkaarti on täynnä kivenkovia ammattilaisia. Etenkin Anna-Sofia Tuominen yltää hengästyttävään suoritukseen, eikä Tiina Peltosen lauluääntä voi kuin ihailla.

Toisella puoliajalla musikaalin terä taittuu. Groteski ote alkaa lipsua, ja Disney-estetiikan kaavamaiset piirteet saavat ylivallan.

Uusi Eden on kiinnostava ja viihdyttävä, siitä ei ole epäilystä. Harmittamaan jää se, että noilla aineksilla se olisi voinut olla suurenmoinen. 

Juho Mantere: Uusi Eden. Helsingin kaupunginteatterin studio Pasila (Rata­mestarinkatu 5) 11.4. asti.