Uusin Tuntematon
Juho Mantere on Väinö Linnan tulkitsija ja Q-teatterin uusi taiteellinen johtaja.
Kun teatteriohjaaja Juho Mantere päätti sovittaa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan näyttämölle, Euroopassa oli rauhallista. Toki Venäjän hyökkäyssotaa oli käyty Ukrainassa jo vuodesta 2014, mutta se painoi Suomessa harvaa. Kun klassikkoteos tuli syksyllä ensi-iltaan, tilanne oli toinen.
”Mietin jo koko teoksen tekemisen mielekkyyttä. Sota tuli jälleen liian todeksi”, Mantere kertoo.
Nyt Mantereen sovitus on tulossa uuteen ensi-iltaansa Turkuun lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon ja Turun kaupunginteatterin yhteistuotantona. Lava on isompi ja resursseja enemmän.
Lahdessa ”nuorten tekijöiden uuden sukupolven tulkinta” sai valtavasti huomiota, osin ajankohtaisuutensa vuoksi. Toisaalta Tuntematon sotilas on niitä harvoja suomalaisia taideteoksia, jotka herättävät oikeasti intohimoja.
”En olisi uskonut, että yhä. Ei haittaisi, että Suomeen syntyisi jotain uusia provosoivia teoksia”, Mantere sanoo ja lisää, että provokaatio ei ole hänelle taiteen tekemisen motiivi.
Tuntematon sotilas ei ole Mantereelle mikä tahansa projekti. Siitä hänen isänsä on pitänyt huolta.
”Hänelle Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla olivat uskonnollisia teoksia. Niitä olen lukenut lapsesta asti. Halusin pitkään tehdä Tuntemattoman sotilaan. Ikätovereilleni se on tuttu vain elokuvana.”
Mantereen mukaan näytelmän keskeinen elementti on Linnan teksti.
”Mukana on harmaan sävy, se, miten sodassa moraalia ei ole. Elokuvissa maailma on väännetty yksiulotteiseksi, joko hyväksi tai pahaksi.”
Mantere, 35, on tottunut työskentelemään vaatimattomissa puitteissa. Hän kuvailee Vanhaa Jukoa ”Suomen köyhimmäksi teatteriksi”.
Ehkä osittain niukkojen resurssien takia Tuntemattomassa sotilaassa ei nähdä räjähteitä tai aseita, vaan näyttelijät esimerkiksi sohivat jääkiekkomailoilla.
”Toki rajoitteet luovat estetiikan, mutta tekemisen tavassani sillä ei ole niin suurta väliä: teatterini on hyvin näyttelijäkeskeistä”, ohjaaja sanoo.
Mantere haluaa, että lavalla haisee hiki. Lämmittelyjumppa on osa produktiota.
Onko hän post-turkkalainen ohjaaja?
”Vaarallinen kysymys”, Mantere vastaa ja naurahtaa.
”Ehkä kaikkea siitä perinnöstä ei kannata heittää pois. Kyllä liike ja fyysisyys avaavat kehoamme niin hienolla tavalla, että niistä kannattaa pitää kiinni. Ja se, että yleisö saa olla samassa tilassa, jossa on hikeä, hengitystä ja energiaa, on merkityksellistä.”
Turun ensi-illan jälkeen Mantere suuntaa taas kohti tuntematonta. Hän aloittaa Helsingissä instituution asemaan nousseen Q-teatterin taiteellisena johtajana. Pesti on lajissaan Mantereelle ensimmäinen.
”Se on ihan uusi steppi – saan viisi vuotta kävellä töihin samaan paikkaan. Taide syvenee, kun aina ei tarvitse aloittaa alusta.”
Mantereen mukana teatteriin tulee neljä uutta nuorta taiteilijaa. Ohjaaja arvostaa talon kokemusta. Oppia on luvassa.
Toisaalta taiteelliselta johtajalta odotetaan myös jotain uutta, omaa näkemystä.
”Jos teatteri jämähtää, se kuolee.”
Ohjaaja arvioi, että q-teatterilaiset ovat saattaneet nähdä hänen töissään jotain samaa kuin mitä he olivat itse tehneet nuorina. Räävittömyyttä, fyysisyyttä, paloa.
”Mutta Q on ensemble-teatteri, jossa produktiot valmistetaan yhdessä. Uskon, että he haluavat tehdä myös jatkossa rohkeita juttuja. Ja taide edellä.”
Juho Mantere, Väinö Linna: Tuntematon sotilas. Turun kaupunginteatteri (Itäinen rantakatu 14) 10. helmikuuta alkaen.