Teot ja seuraukset
Christopher Nolanin suurelokuva kertoo J. Robert Oppenheimerin elämästä.
Resurssit ovat harvinaislaatuiset. Oppenheimeriin on käytetty rahasumma, jollaisia Hollywoodilla normaalisti riittää ainoastaan toimintaspektaakkeleihin. Oppenheimer on 1930–1950-luvuille keskittyvä elämäkertaelokuva, eikä päähenkilö ole jännittävä rikollinen tai kansansuosikki.
J. Robert Oppenheimer tunnetaan ydinpommin isänä. Hän johti Uuden Meksikon aavikolla Los Alamosissa tiedemiesten mikromaailmaa, Manhattan-projektin laboratoriota, jonka työ huipentui Trinity-ydinkokeeseen 16. heinäkuuta 1945.
Räjähdysvoima yllätti tiedemiehetkin, mutta heille ei tullut yllätyksenä, mistä hankkeessa oli kyse. Alle kuukautta myöhemmin Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettiin ydinpommit, jotka surmasivat jopa 200 000 siviiliä.
Laajalti sivistynyt Oppenheimer siteerasi hindujen pyhää kirjaa Mahabharataa: ”Nyt minusta on tullut Kuolema, maailmojen tuhoaja.”
Moraalisina perusteluina superaseen kehittämiselle olivat olleet kilpajuoksu natsien vastaavan hankkeen kanssa sekä pian harhaksi osoittautunut ajatus, että ydinaseen uhka lopettaisi sodat.
Oppenheimer ei ottanut ydinasioiden tottelevaisen pr-mannekiinin paikkaa, vaan pyrki estämään suurvaltojen asekilpavarustelua. Näiden puheiden ja vanhojen vasemmistoyhteyksiensä vuoksi hän joutui epäillyksi vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi.
Christopher Nolanin Oppenheimerissa on kaksi tarinaa: päähenkilön elämä omasta erinomaisuudestaan tietoisena fyysikkona opiskeluvuosista Trinity-hetkeen asti sekä koettelemukset 1950-luvulla. Aikakerrokset etenevät lomittain. Ylimielisyydellään siltoja polttava nuorukainen, 1940-luvun määrätietoinen projektinjohtaja ja virheistään viisastuva, kuulusteluissa nöyryytetty tiedemies ovat saman ihmisen eri puolia.
Nolanilla on näytön paikka. Vaikka menestysohjaaja kuvasi Dunkirkissä (2017) realistisesti sota-ajan tapahtumia, hän tarraa nyt ensimmäistä kertaa tosielämän tunnettuun henkilöön.
Tuotannon mahdollisti välirikko: elokuvansa Batman-trilogiasta (2005–2012) Tenetiin (2020) asti Warnerille tehnyt Nolan houkuteltiin kilpailevalle studiolle Universalille, ja diiliin kuului myönnytyksiä Oppenheimer-hankkeeseen, joka on kaupallinen riski. Jättitrillereillä ja scifiaiheilla yleisönsä hurmannut ohjaaja sai rakentaa kolmituntisen draaman, jonka tenhoavimmat visiot ovat jo alussa.
Noissa näyissä Nolan kuvittaa fyysikon synestesiaa: Oppenheimer näkee rinnakkaisen maailman, joka on vain hänen mielensä ulottuvissa. Väläykset tuovat mieleen Terrence Malickin The Tree of Lifen. Trinity-koetta kuvittavien hetkien runoudessa on jo synkempi varjo.
Oppenheimer on kummajainen: se on vankalla poljennolla etenevä, jännittävä ja palkitseva elokuva, joka kertoo pettymyksestä ja riskistä luhistua tekojen seurauksien alle. Amerikan lähihistorian ja yhden henkilön kuvana vastaavaa ei ole oikeastaan tehnyt kuin Oliver Stone kultakaudellaan.
Cillian Murphylle Oppenheimer on elämän rooli: jokainen elämänvaihe on uskottavasti näytelty ja säröt paljastuvat vaivihkaa. Robert Downey Jr. säväyttää pikkumaisena Straussina. Manhattan-tiimiä kokoavan, kovanaamaisen mutta psykologisesti viisaan kenraali Groverin tunnistaa vain vaivoin Matt Damoniksi.
Naiset jäivät sivuun ydinpommin kehittämisessä mutta eivät Oppenheimerin elämässä. Emily Bluntin näyttelemä Kitty-vaimo alkoholisoituu, kun elämä muka maailmaa pelastavan neron rinnalla alati kapenee. Blunt on moniulotteisimmillaan syytetyn Oppenheimerin kumppanina, jolla on raskauttava kommunistitausta.
Florence Pughin esittämä Jean Tatlock on elokuvan suurin arvoitus. Oppenheimerin rakastajatar teki itsemurhan 29-vuotiaana. Salainen vastuu yhdestä elämästä voi olla yhtä suuri kuin taakka maailman hirveimmästä tuhoaseesta.
Christopher Nolan: Oppenheimer. Elokuva- teattereissa 21.7. ★★★★
Lue myös: Arvio: Disney osti Indiana Jonesin – tuloksena faneja palvelevaa komiteaelokuvaa